Friday, March 27, 2015

Kamijo's concert in Finland

Keikkafiiliksiä pukkaa, ja myöhässä, oi niin kovin myöhässä. Kaikkia oletuksia tukien voin ilmoittaa, että minulla oli lippu Kamijon World Tour 2015 -20th ANNIVERSARY BEST-kiertueen Suomen keikalle Glorialla. Kun vielä vähän tarkennan, niin VIP-lippu, joka oikeutti artistin tapaamiseen ennen konserttia. Kun ystäväni meni mainitsemaan, että Kamijo laulaisi kappaleita soolotuotantonsa lisäksi myös Lareinelta, New Sodmylta ja Versailles:lta, olin valmis ostamaan lipun. Olen kyllä Kamijon uudestakin materiaalista suurimmaksi osaksi pitänyt, vaikka esimerkiksi Vampire Symphony oli minulle kokonaisuutena melkoinen pettymys niin musiikillisesti kuin visuaalisesti, eikä tuotanto kokonaisuudessaan ole saanut minussa aikaan niitä kihelmöiviä väristyksiä, mitä vaikkapa Versailles ja Lareine minulle aiheuttavat. Kamijon loistava albumi Heart on kuitenkin todiste siitä, että hänellä on yhä taito tallella.

Concert feels, finally! I'm so late, I know. I think that everybody have guessed that I had a ticket to Kamijo's World Tour 2015 -20th ANNIVERSARY BEST gig in Finland. To be more precise, I had a VIP-ticket that allowed me to meet Kamijo before the concert. At first I didn't know if I should go but when my dear friend mentioned that Kamijo would be singing songs from Lareine, New Sodmy and Versailles also, I was in. I like Kamijo's new solo material too, but it has not been able to make me feel as strongly as his older music. Vampire Symphony, for example, was a bit of a letdown to me, both musically and visually. However, his newest album Heart was a wonderful peace of work that showed that he still has the skill to compose music.  

VIP-lipulla olin oikeutettu tapaamaan itse artistin ennen keikan alkamista. Täytyy sanoa, että yllätyin melkoisesti, kun huomasin, että privileegiolippulaisia taisi olla konsertissa itse asiassa enemmän kuin peruslipun ostaneita. Se siis siitä erityisyydentunteesta, tosin ei sillä, että olisin asiaa kovin pitkäksi aikaa jäänyt nyrpeilemään, rahastusta koko homma oli tietenkin muutenkin ja itse musiikki olisi tärkeintä. Eli siis, meitä oli aivan tolkuton määrä ja meidät piti jakaa pienempiin ryhmiin, sillä emme muuten olisi mahtuneet ryhmäkuvaan Kamijon kanssa. Olin odottanut mahdollisuutta saada Kamijolta nimikirjoituksen, mutta määrämme vuoksi fanitapaaminen oli aikamoista liukuhihnatoimintaa ja tämä ”suuri” vip-tapahtuma oli itse asiassa pelkkä Kamijon kättely ja tervehtiminen. Sain samalla kuitenkin annettua maalauksen, jonka olin hänelle väsännyt. Kamijo oli hymyilevä ja tervehti minua ranskaksi, vastasin sekä ranskaksi että japaniksi ja sain miehen virnistämään. Oli ihana tavata mies henkilökohtaisesti, vaikkakin hetki kokonaisuudessaan kesti ehkä sen 30 sekuntia. Muistan kuitenkin kuunnelleeni Kamijon tuotantoa jo kymmenen vuotta sitten, joten Lareinen melodiat ovat olleet osa minua jo suunnilleen puolet elämästäni. Joskus varhaisteininä herra oli myös pahimpia idoli-ihastuksiani. En tosin voi väittää, etteikö miehen päälle liimatun oloinen aristokraattivampyyrin rooli olisi minua nyt hiukan huvittanut. Olin toiveikkaasti ennen konserttia ajatellut, että tapaisin artistin fanitapaamisessa omana itsenään, rennompana ja vähemmän roolihahmona. Eikä mitä, siellä se istui, valtaistuimella kuin maailmanvaltias. Juu. Peitin rakastavan nauruni kääntämällä katseeni Glorian varjoihin. Ehkä minusta on vain tulossa vanha, höhö.

With the VIP-ticket I had a privilege to meet Kamijo in person before the concert. Suprisingly enough, I noticed that there were actually more people with the VIP-ticket than without it at the concert. My ticket did not feel so special anymore when I noticed that but, on the other hand, it didn't bother me so much for long. The vip thing is usually just a strategy to earn more money anyway. Besides, I was there for the music, There were so many of us that we had to be separated into smaller groups in order to fit into the group photo with Kamijo. I was hoping to get an autograph from him during the fan meeting but we had to be fast so it was not possible. The personal "meeting" with Kamijo was that I  got to shook his had, he said hello in French and I answered both in French and in Japanese. Kamijo smirked charmingly and I gave him a small painting. Even though the meeting was such a short one, I was happy that I experienced it. I remember that I started to listen Lareine already ten years ago. Therefore, Lareine's music has been with me almost half of my life already. Kamijo used to be also my biggest crush when I was about twelve or so. I must say, though, that his (a bit forced) aristocratic vampire character looked slightly funny to me at the gig. I was hoping him to be a bit more relaxed and more natural during the fan meeting but no, he sat on a throne looking like a king of the world. I had to laugh, though I love him. Maybe I am just too old, haha! 

Itse konsertti oli ihana, vaikka jäikin kuulematta monia toivekappaleita. En ollut koskaan ennen ollut konsertissa eturivissä, koska nautin henkilökohtaisesta tilasta ja haluaisin nauttia esimerkiksi hyvästä kuulosta vielä parikymmentä vuotta. Tällä kertaa kuitenkin puolivahingossa pääsin eturiviin ja ajattelin, että mikäs siinä jos kerran menen. Yleisö oli yleisesti ottaen ihastuttavan rauhallista, enkä joutunut pelkäämään henkeni puolesta kovin paljon. Soittajakokoonpano koostui vain kolmesta henkilöstä, joten esimerkiksi Versailles:n kappaleet eivät päässeet samalla tavalla räjähtämään kuin Terun ja Hizakin kitaroiden tukemana, mutta itse asiassa nautin kappaleiden riisutumpien versioiden kuuntelemisesta. Tunnelmaero oli siis kovin erilainen verrattuna vaikkapa vuoden 2010 Versailles:n Tavastian keikkaan. En muuten henkilökohtaisesti usko, että onnentäyteinen lipsynkkaamiseni jokaisen biisin tahtiin meni Kamijolta tyystin ohitse. Oli esimerkiksi uskomattoman hienoa kuulla jälleen kerran Ascendead Master livevetona, se kun on yksi lempikappaleistani Verskujen ajalta. Suurimmat tunteenpurkaukset minussa tosin aiheuttivat Lareinen kappaleet ihan jo nostalgian vuoksi, bändi oli minulle toinen VK-bändi, jota ikinä aloin aktiivisesti kuunnella. Odotin innolla kuinka Kamijo tulkitsisi näitä vanhoja kappaleita kovasti kehittyneellä lauluäänellään, ja ihan täydellisestihän se meni. Fuyu Tokyo etenkin sai sukat pyörimään jaloissani. Kyynelkanavani pettivät minut kuitenkin aivan toisessa kappaleessa, eli Kamijon tulkinnassa animen The Rose of Versailles alkutunnarista Bara wa Utsukushiku Chiru. Olin luullut, että kappaleen toivominen olisi aivan liian haihatteleva epärealistinen haave. Kun Kamijo sitten päättikin yllättäin kiekaista iskulauseensa ”Do you like rose?” ja Bara wa:n alkutahdit täyttivät korvakäytäväni, voin sanoa, että olin suurin piirtein samoissa onnellisuuden sfääreissä kuin Tokiossa kuullessani Közin soittamassa ja laulamassa akustisena Malice Mizerin kappaletta Garnet. Se on minun kirjassani korkein mahdollinen sfääri.

The concert itself was wonderful even though Kamijo didn't sing all the songs I was hoping him to sing. I was in the front row where I usually am not. I like my personal space a little bit too much. The crowd, however, was mostly very calm and polite. There were only three supporting band members with Kamijo at the gig so the songs sounded a little bit more simple. Of course it was impossible to make Versailles sound similar without Hizaki and Teru's guitars. However, I enjoyed these new versions very much! I was happy to hear Ascendead Master being performed live again. It is still one of my favorite songs from Versailles. The biggest feelings I obviously experienced during Lareine songs since that band was the second VK band that I ever started to listen. Fuyu Tokyo especially made me feel ecstatic! I really loved how the song sounded now that Kamijo's voice had developed so well. The dream-came-true moment for me, however, was after Kamijo shouted his catchphrase: "Do you like rose?". I had not even dared to wish that he would sing Bara wa Utsukushiku Chiru from the anime The Rose of Versailles but he did! An overwhelming excitement hit me like a lightning and I felt like crying. I felt the same kind of happiness that I experienced when I heard Közi performing Garnet from Malice Mizer in Tokyo. I can say that this is the highest level of happiness in my book. 

Ryhmäkuva! Olen keskellä alarivissä, jos joku minua etsii.
Group photo! I'm in the middle of the bottom row, if somebody is wondering. 

No comments:

Post a Comment

:B