Tuesday, March 10, 2015

Faster, Lolitas! Kill! Kill!

Hoi! Vapautin itseni juuri vastahakoisesti kirjakoukusta ja päätin kirjoitella vähän taannoisista riennoistani. Jäin niin koukkuun John Watersin liftauskertomukseen Carsick, että piti ennen päivittelyä saada viimeiset sivut siitä ahmittua keskittymistäni herpaannuttamasta. Nyt voisin itse satuilla teille hieman Helsinki Burlesque Festivalista ja lolitamiitistä, joka järjestettiin ennen lauantain showta.

Hiii! I was reading a hitchhiking book called Carsick written by John Waters  so enthusiastically that I almost had to force myself to let go of that book. Anyway, now I will tell you something about this year's Helsinki Burlesque Festival and a lolita meet-up before the show on Saturday. 

Lolita Finlandissa kyseltiin, josko näköpiirissä olisi lähiaikoina miittiä ja joku meni mainitsemaan HBF:n. Ehdotettiin sitten, että koska burleskifestareille oli aika paljon menijöitä, voisi etkot pitää röyhelöporukalla jossakin ravintolassa. Lopulta porukkamme päätyi Kalevankadulla sijaitsevaan japanilaiseen Domo-ravintolaan. Luultavasti burleskiteeman vuoksi porukka oli yllättäen pynttäyntynyt gothic-painotteisesti ja tulikin naureskeltua, että kerrankin yleinen vähemmistö on nyt miitin enemmistö.

We noticed on Lolita Finland that a few people were going to the HBF and decided that it would be great to arrange a meeting for the same day. We accepted that we should meet at a Japanese restaurant called Domo (on Kalevankatu, Helsinki). It was surprising to suddenly see so many gothic lolitas when we are usually the minority at meet-ups. Maybe the burlesque theme did something.

Koko miittiporukka ravintolassa / Our group at the restaurant / photo: Karla Savelainen

Katsudon oli hyvää! Siinä on siis riisin päällä friteerattua possua ja kananmunaa. /
Katsudon was so good! It is rice, deep-fried pork cutlet and egg.

Olin käynyt Domossa ennenkin ja osasin odottaa, millaista ruoka siellä olisi. Tilasin katsudonia ja sain mausta aivan valtavan Tokio-nostalgian, koska muistin syöneeni samaista ruokaa ainakin Akihabarassa käydessäni. Ruoka oli syntisen hyvää Domossakin ja vatsa täynnä kelpasi liikehtiä Glorialle burleskia katsomaan. Kaikki ravintolassa olleet eivät loppujen lopuksi tulleet itse festareille, mutta onneksi näimme edes ravintolassa.

I had eaten at Domo before so I knew what to expect of the food. I ordered a dish called katsudon and got the most powerful Tokyo nostalgia feels. I had eaten this dish at least in Akihabara. It tasted great also at Domo. After eating well we left to the HBF venue, though a few of us didn't come to see the show. 

Tällainen oli perjantain lookkini tapahtumaan. / This was my look for Friday. 

Minulla ei ole valitettavasti vielä tämän parempaan asukuvaa, mutta sellainen on tulossa varmaan piakkoin. / Unfortunately I don't have a better photo of the outfit yet but I will probably get one soon.


Perjantaina heiluin toisen kämppikseni Tiiun kanssa tapahtumassa. Näytetään lakanoilta salaman takia. / I was with my other housemate Tiiu at the event on Friday. We look like white sheets because of camera flash. 

Mitäpä itse tapahtumassa? Vuoden 2015 HBF oli minulle kolmas, mutta ellen aivan erehdy, muut miittiläiset eivät olleet aiemmin tapahtumaan eksyneet. Vuoden teema oli ”The city of sin” ja osa ihmisistä pukeutunut hyvinkin uskollisesti teemaa mukaillen. Itse fantasioin mielessäni hetkellisesti jostakin pvc-viritelmästä, mutta päädyin molempina iltoina hempeämpään lopputulokseen. Ylväästi rukousnauhaa tietenkin kannoin.

For me HBF 2015 was the third one. This year's theme was "The city of sin" and many people had stayed loyal to it with their outfits. I had fantasized about some kind of a pvc-outfit earlier but decided to wear something softer after all. I wore my rosary on both evenings, of course. 

Toisen illan meikki / My makeup for Saturday

Kuva koko asusta / full outfit / Photo: Karla S.


Olen joka vuosi ostanut itselleni seisomalipun, köyhä opiskelija kun olen. Glorialla on kuitenkin mahdollisuus istua esimerkiksi yläkerran baarin puolella ja parvella seinien syvennyksissä. Itku kurkussa ja nilkat tutisten ei siis tarvinnut tänäkään vuonna koko tapahtumaa värjötellä. Tämän vuoden tapahtuma oli erihyvin järjestetty ja esiintyjälista mahtava. Mikin varressa iltoja isännöi ja emännoi Scotty the Blue Bunny sekä Welma Jackpot, voimakaksikko, jota katsoisin vaikka ilman muita esiintyjiä.

I had not been able to buy a numbered seat ticket since I don't have that much money to spend, therefore I had to stand. Gloria as a venue, though, is well-designed and there are seats for example at the bar and on the hollows of the walls. I had some places where to let my feet rest if I felt like dying. The hosts of the show on both evenings were, again, Scotty the Blue Bunny and Welma Jackpot. I could honestly just watch them even without any other performers. 

Ryhmäkuva HBF:n puolelta / Group photo from HBF / Photo: Karla S.


Pahoittelen. Tämä on ainoa  kuva esiintyjistä, jonka kävin nappaamassa. Kännykällä tulee niin rupuisia, että en kehdannut kuvata ja järkkärikuviin tarvitsee luvan. / I'm sorry but this is the only picture of the performers I have! It is useless trying to take photos with my phone and real cameras are not allowed without permission.

Haluaisin puhua kaikista esiintyjistä, mutta mainitsen vain muutaman, ettei postaus veny liikaa. Eniten mieleen jäivät eritoten höyryävän kuuma Ray Gunn ja elävä legenda, jo 60-luvulla uransa aloittanut Shannon Doah. Savolaista vahvistusta toi upea duo Dazzling Tangobatics. En uskonut että kulutetun (mutta kauniin) El Tango de Roxannen tahtiin voisi enää millään tavalla yllätyksellisesti esiintyä, mutta näköjään olin tässä väärässä ja vähän liikutuksesta yleisössä itkeskelinkin. Mainitsenpa vielä pitäneeni hauskaa Lou on the Rocksin ja Erochica Bamboon go-go tanssia katsoessa. Kuitenkin, tähtihetki koettiin lauantaina tribuuttiesityksen merkeissä. Mikäli tuntee minua ollenkaan, tietää että Russ Meyerin eksploitaatioelokuva Faster, Pussycat! Kill! Kill! on yksi lempielokuvistani ja sen antisankari Varla (Tura Satana) jonkin sortin kauneusihanteeni. Jos joku sattui kuulemaan HBF-yleisöstä häiriintyneen rääkäisyn, kun Lou on the Rocks juonnettiin lavalle esittämään Pussycat-tribuutti Tura Satanalle, niin sen äänen lähde olin minä.

I would love to praise all the performers of HBF but it would take too long. To mention only a few of them, I want to start with Ray Gunn because he was unbelievably hot and steamy on stage! Of course, I also need to mention Shannon Doah because she is a living legend of burlesque and started her career already in the 60s. I was also happy to see some awesomeness from Northern Savonia, unbelievable duo Dazzling Tangobatics. I didn't think that anybody could dance to El Tango de Roxanne in a new surprising way anymore but they did! I moved to tears at some point, I must admit. I got other kind of joy when I watched Erochica Bamboo and Lou on the Rocks dancing their crazy go-go numbers. The best moment for me, however, was a tribute show. If you know me, you know that Russ Meyer's exploitation film Faster, Pussycat! Kill! Kill! is one of my favorite and the anti-hero, Varla (Tura Satana), of the movie fits my idea of a perfect woman. If somebody happened to hear a deranged scream when Lou on the Rock arrived to the stage dressed as Tura Satana, it was me who made that noise. 

(I am terribly sorry about my grammar! I am so tired that I have no idea how to write English at the moment. I need to check this post tomorrow.)

4 comments:

  1. aaaaaa!! ens vuonna lahen kylla taas messiin! (ei vitsi, islannin jalkeenkin on elamaa.)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin lähdetkin! Raahaan sut kaikkialle.

      Delete
  2. Oli kyllä helkutin kovat bileet! ens vuonna kyllä pitää mennä molempina päivinä! Oli kiva nähdä ja jutskailla kunnolla ^^

    ReplyDelete
    Replies
    1. Älä muuta sano. Perinne jatkuu, eli ens vuonna taas. Ja joku kerta se vip-aitio :D Huippua oli nähdä sua!

      Delete

:B