Friday, March 27, 2015

Kamijo's concert in Finland

Keikkafiiliksiä pukkaa, ja myöhässä, oi niin kovin myöhässä. Kaikkia oletuksia tukien voin ilmoittaa, että minulla oli lippu Kamijon World Tour 2015 -20th ANNIVERSARY BEST-kiertueen Suomen keikalle Glorialla. Kun vielä vähän tarkennan, niin VIP-lippu, joka oikeutti artistin tapaamiseen ennen konserttia. Kun ystäväni meni mainitsemaan, että Kamijo laulaisi kappaleita soolotuotantonsa lisäksi myös Lareinelta, New Sodmylta ja Versailles:lta, olin valmis ostamaan lipun. Olen kyllä Kamijon uudestakin materiaalista suurimmaksi osaksi pitänyt, vaikka esimerkiksi Vampire Symphony oli minulle kokonaisuutena melkoinen pettymys niin musiikillisesti kuin visuaalisesti, eikä tuotanto kokonaisuudessaan ole saanut minussa aikaan niitä kihelmöiviä väristyksiä, mitä vaikkapa Versailles ja Lareine minulle aiheuttavat. Kamijon loistava albumi Heart on kuitenkin todiste siitä, että hänellä on yhä taito tallella.

Concert feels, finally! I'm so late, I know. I think that everybody have guessed that I had a ticket to Kamijo's World Tour 2015 -20th ANNIVERSARY BEST gig in Finland. To be more precise, I had a VIP-ticket that allowed me to meet Kamijo before the concert. At first I didn't know if I should go but when my dear friend mentioned that Kamijo would be singing songs from Lareine, New Sodmy and Versailles also, I was in. I like Kamijo's new solo material too, but it has not been able to make me feel as strongly as his older music. Vampire Symphony, for example, was a bit of a letdown to me, both musically and visually. However, his newest album Heart was a wonderful peace of work that showed that he still has the skill to compose music.  

VIP-lipulla olin oikeutettu tapaamaan itse artistin ennen keikan alkamista. Täytyy sanoa, että yllätyin melkoisesti, kun huomasin, että privileegiolippulaisia taisi olla konsertissa itse asiassa enemmän kuin peruslipun ostaneita. Se siis siitä erityisyydentunteesta, tosin ei sillä, että olisin asiaa kovin pitkäksi aikaa jäänyt nyrpeilemään, rahastusta koko homma oli tietenkin muutenkin ja itse musiikki olisi tärkeintä. Eli siis, meitä oli aivan tolkuton määrä ja meidät piti jakaa pienempiin ryhmiin, sillä emme muuten olisi mahtuneet ryhmäkuvaan Kamijon kanssa. Olin odottanut mahdollisuutta saada Kamijolta nimikirjoituksen, mutta määrämme vuoksi fanitapaaminen oli aikamoista liukuhihnatoimintaa ja tämä ”suuri” vip-tapahtuma oli itse asiassa pelkkä Kamijon kättely ja tervehtiminen. Sain samalla kuitenkin annettua maalauksen, jonka olin hänelle väsännyt. Kamijo oli hymyilevä ja tervehti minua ranskaksi, vastasin sekä ranskaksi että japaniksi ja sain miehen virnistämään. Oli ihana tavata mies henkilökohtaisesti, vaikkakin hetki kokonaisuudessaan kesti ehkä sen 30 sekuntia. Muistan kuitenkin kuunnelleeni Kamijon tuotantoa jo kymmenen vuotta sitten, joten Lareinen melodiat ovat olleet osa minua jo suunnilleen puolet elämästäni. Joskus varhaisteininä herra oli myös pahimpia idoli-ihastuksiani. En tosin voi väittää, etteikö miehen päälle liimatun oloinen aristokraattivampyyrin rooli olisi minua nyt hiukan huvittanut. Olin toiveikkaasti ennen konserttia ajatellut, että tapaisin artistin fanitapaamisessa omana itsenään, rennompana ja vähemmän roolihahmona. Eikä mitä, siellä se istui, valtaistuimella kuin maailmanvaltias. Juu. Peitin rakastavan nauruni kääntämällä katseeni Glorian varjoihin. Ehkä minusta on vain tulossa vanha, höhö.

With the VIP-ticket I had a privilege to meet Kamijo in person before the concert. Suprisingly enough, I noticed that there were actually more people with the VIP-ticket than without it at the concert. My ticket did not feel so special anymore when I noticed that but, on the other hand, it didn't bother me so much for long. The vip thing is usually just a strategy to earn more money anyway. Besides, I was there for the music, There were so many of us that we had to be separated into smaller groups in order to fit into the group photo with Kamijo. I was hoping to get an autograph from him during the fan meeting but we had to be fast so it was not possible. The personal "meeting" with Kamijo was that I  got to shook his had, he said hello in French and I answered both in French and in Japanese. Kamijo smirked charmingly and I gave him a small painting. Even though the meeting was such a short one, I was happy that I experienced it. I remember that I started to listen Lareine already ten years ago. Therefore, Lareine's music has been with me almost half of my life already. Kamijo used to be also my biggest crush when I was about twelve or so. I must say, though, that his (a bit forced) aristocratic vampire character looked slightly funny to me at the gig. I was hoping him to be a bit more relaxed and more natural during the fan meeting but no, he sat on a throne looking like a king of the world. I had to laugh, though I love him. Maybe I am just too old, haha! 

Itse konsertti oli ihana, vaikka jäikin kuulematta monia toivekappaleita. En ollut koskaan ennen ollut konsertissa eturivissä, koska nautin henkilökohtaisesta tilasta ja haluaisin nauttia esimerkiksi hyvästä kuulosta vielä parikymmentä vuotta. Tällä kertaa kuitenkin puolivahingossa pääsin eturiviin ja ajattelin, että mikäs siinä jos kerran menen. Yleisö oli yleisesti ottaen ihastuttavan rauhallista, enkä joutunut pelkäämään henkeni puolesta kovin paljon. Soittajakokoonpano koostui vain kolmesta henkilöstä, joten esimerkiksi Versailles:n kappaleet eivät päässeet samalla tavalla räjähtämään kuin Terun ja Hizakin kitaroiden tukemana, mutta itse asiassa nautin kappaleiden riisutumpien versioiden kuuntelemisesta. Tunnelmaero oli siis kovin erilainen verrattuna vaikkapa vuoden 2010 Versailles:n Tavastian keikkaan. En muuten henkilökohtaisesti usko, että onnentäyteinen lipsynkkaamiseni jokaisen biisin tahtiin meni Kamijolta tyystin ohitse. Oli esimerkiksi uskomattoman hienoa kuulla jälleen kerran Ascendead Master livevetona, se kun on yksi lempikappaleistani Verskujen ajalta. Suurimmat tunteenpurkaukset minussa tosin aiheuttivat Lareinen kappaleet ihan jo nostalgian vuoksi, bändi oli minulle toinen VK-bändi, jota ikinä aloin aktiivisesti kuunnella. Odotin innolla kuinka Kamijo tulkitsisi näitä vanhoja kappaleita kovasti kehittyneellä lauluäänellään, ja ihan täydellisestihän se meni. Fuyu Tokyo etenkin sai sukat pyörimään jaloissani. Kyynelkanavani pettivät minut kuitenkin aivan toisessa kappaleessa, eli Kamijon tulkinnassa animen The Rose of Versailles alkutunnarista Bara wa Utsukushiku Chiru. Olin luullut, että kappaleen toivominen olisi aivan liian haihatteleva epärealistinen haave. Kun Kamijo sitten päättikin yllättäin kiekaista iskulauseensa ”Do you like rose?” ja Bara wa:n alkutahdit täyttivät korvakäytäväni, voin sanoa, että olin suurin piirtein samoissa onnellisuuden sfääreissä kuin Tokiossa kuullessani Közin soittamassa ja laulamassa akustisena Malice Mizerin kappaletta Garnet. Se on minun kirjassani korkein mahdollinen sfääri.

The concert itself was wonderful even though Kamijo didn't sing all the songs I was hoping him to sing. I was in the front row where I usually am not. I like my personal space a little bit too much. The crowd, however, was mostly very calm and polite. There were only three supporting band members with Kamijo at the gig so the songs sounded a little bit more simple. Of course it was impossible to make Versailles sound similar without Hizaki and Teru's guitars. However, I enjoyed these new versions very much! I was happy to hear Ascendead Master being performed live again. It is still one of my favorite songs from Versailles. The biggest feelings I obviously experienced during Lareine songs since that band was the second VK band that I ever started to listen. Fuyu Tokyo especially made me feel ecstatic! I really loved how the song sounded now that Kamijo's voice had developed so well. The dream-came-true moment for me, however, was after Kamijo shouted his catchphrase: "Do you like rose?". I had not even dared to wish that he would sing Bara wa Utsukushiku Chiru from the anime The Rose of Versailles but he did! An overwhelming excitement hit me like a lightning and I felt like crying. I felt the same kind of happiness that I experienced when I heard Közi performing Garnet from Malice Mizer in Tokyo. I can say that this is the highest level of happiness in my book. 

Ryhmäkuva! Olen keskellä alarivissä, jos joku minua etsii.
Group photo! I'm in the middle of the bottom row, if somebody is wondering. 

Thursday, March 19, 2015

My Burlesque Debut

Poster: Tuuli Juntunen

Jahuu! Lauantai senkun uhkaavasti lähestyy ja minun burleskiunelmani ovat hetki hetkeltä lähempänänä konkretiaksi muuttumista. Näin siinä kävi, että olen yksi Tampereen Teerenpelin Newcomer's Nightin esiintyjistä ja samalla menettämässä neitsyyttäni burleskin tekemisen saralla. Showta olen tehnyt rakkaudella, vaikka ensiesitykseen en toki ole vielä kaikkia pommeja saanut mahtumaan. Luvassa on melko yksinkertainen, mutta toivottavasti hurja lavapyrähtäminen. Tapahtuma uhkaa jo nyt myydä loppuun, joten alkaahan tässä jo pikku hiljaa jännittää. Jos olet tulossa, niin lämpimästi tervetuloa!

Yihaa! Saturday is coming closer and closer all the time and my burlesque dreams are about to become fulfilled. I will be one of the performers of a Newcomer's Night show at Teerenpeli Tampere. I will lose my burlesque virginity there. I've created my show with love but since it is my first one, I haven't had the resources to make it huge yet. My show will be simple but hopefully a great one. The event is about to be sold out in any moment so I'm freaking out a little already. I warmly welcome you to the event!

Monday, March 16, 2015

Studio photos from HBF

Upeat kuvauspisteen valokuvat Helsinki Burlesque Festivaleilta saapuivat, enkä voisi taaskaan olla yhtään tyytyväisempi! Taiteilijat valokuvien takana ovat jälleen kerran Atelieri O. Haapalan kaksikko Saara Salmi ja Marco Melander.

My wonderful photos taken at a photo booth at Helsinki Burlesque Festival arrived and I could not be happier with the results! The artists behind these photos are, once again, Atelieri O. Haapala's people, Saara Salmi and Marco Melander.
Mekko / dress : Taobao
Korsetti / corset : Morticia
Satiinihansikkaat / satin gloves : hääliike / regular wedding store
Päärusetti / head bow :  Moi-même-Moitié
Hiuslisäkkeet / hair extensions : eBay
Ristikorvakorut / cross earrings : JC
Rukousnauha / rosary : Vatican city
Mekko / dress :  Moi-même-Moitié
Kauluspaita / blouse :
eBay
Pääkoriste / hair accessory : Moi-même-Moitié
Peruukki / wig :
eBay
Sukat / socks : Bodyline
Rukousnauha / rosary : Vatican city
Kengät / shoes : -

Tuesday, March 10, 2015

Faster, Lolitas! Kill! Kill!

Hoi! Vapautin itseni juuri vastahakoisesti kirjakoukusta ja päätin kirjoitella vähän taannoisista riennoistani. Jäin niin koukkuun John Watersin liftauskertomukseen Carsick, että piti ennen päivittelyä saada viimeiset sivut siitä ahmittua keskittymistäni herpaannuttamasta. Nyt voisin itse satuilla teille hieman Helsinki Burlesque Festivalista ja lolitamiitistä, joka järjestettiin ennen lauantain showta.

Hiii! I was reading a hitchhiking book called Carsick written by John Waters  so enthusiastically that I almost had to force myself to let go of that book. Anyway, now I will tell you something about this year's Helsinki Burlesque Festival and a lolita meet-up before the show on Saturday. 

Lolita Finlandissa kyseltiin, josko näköpiirissä olisi lähiaikoina miittiä ja joku meni mainitsemaan HBF:n. Ehdotettiin sitten, että koska burleskifestareille oli aika paljon menijöitä, voisi etkot pitää röyhelöporukalla jossakin ravintolassa. Lopulta porukkamme päätyi Kalevankadulla sijaitsevaan japanilaiseen Domo-ravintolaan. Luultavasti burleskiteeman vuoksi porukka oli yllättäen pynttäyntynyt gothic-painotteisesti ja tulikin naureskeltua, että kerrankin yleinen vähemmistö on nyt miitin enemmistö.

We noticed on Lolita Finland that a few people were going to the HBF and decided that it would be great to arrange a meeting for the same day. We accepted that we should meet at a Japanese restaurant called Domo (on Kalevankatu, Helsinki). It was surprising to suddenly see so many gothic lolitas when we are usually the minority at meet-ups. Maybe the burlesque theme did something.

Koko miittiporukka ravintolassa / Our group at the restaurant / photo: Karla Savelainen

Katsudon oli hyvää! Siinä on siis riisin päällä friteerattua possua ja kananmunaa. /
Katsudon was so good! It is rice, deep-fried pork cutlet and egg.

Olin käynyt Domossa ennenkin ja osasin odottaa, millaista ruoka siellä olisi. Tilasin katsudonia ja sain mausta aivan valtavan Tokio-nostalgian, koska muistin syöneeni samaista ruokaa ainakin Akihabarassa käydessäni. Ruoka oli syntisen hyvää Domossakin ja vatsa täynnä kelpasi liikehtiä Glorialle burleskia katsomaan. Kaikki ravintolassa olleet eivät loppujen lopuksi tulleet itse festareille, mutta onneksi näimme edes ravintolassa.

I had eaten at Domo before so I knew what to expect of the food. I ordered a dish called katsudon and got the most powerful Tokyo nostalgia feels. I had eaten this dish at least in Akihabara. It tasted great also at Domo. After eating well we left to the HBF venue, though a few of us didn't come to see the show. 

Tällainen oli perjantain lookkini tapahtumaan. / This was my look for Friday. 

Minulla ei ole valitettavasti vielä tämän parempaan asukuvaa, mutta sellainen on tulossa varmaan piakkoin. / Unfortunately I don't have a better photo of the outfit yet but I will probably get one soon.


Perjantaina heiluin toisen kämppikseni Tiiun kanssa tapahtumassa. Näytetään lakanoilta salaman takia. / I was with my other housemate Tiiu at the event on Friday. We look like white sheets because of camera flash. 

Mitäpä itse tapahtumassa? Vuoden 2015 HBF oli minulle kolmas, mutta ellen aivan erehdy, muut miittiläiset eivät olleet aiemmin tapahtumaan eksyneet. Vuoden teema oli ”The city of sin” ja osa ihmisistä pukeutunut hyvinkin uskollisesti teemaa mukaillen. Itse fantasioin mielessäni hetkellisesti jostakin pvc-viritelmästä, mutta päädyin molempina iltoina hempeämpään lopputulokseen. Ylväästi rukousnauhaa tietenkin kannoin.

For me HBF 2015 was the third one. This year's theme was "The city of sin" and many people had stayed loyal to it with their outfits. I had fantasized about some kind of a pvc-outfit earlier but decided to wear something softer after all. I wore my rosary on both evenings, of course. 

Toisen illan meikki / My makeup for Saturday

Kuva koko asusta / full outfit / Photo: Karla S.


Olen joka vuosi ostanut itselleni seisomalipun, köyhä opiskelija kun olen. Glorialla on kuitenkin mahdollisuus istua esimerkiksi yläkerran baarin puolella ja parvella seinien syvennyksissä. Itku kurkussa ja nilkat tutisten ei siis tarvinnut tänäkään vuonna koko tapahtumaa värjötellä. Tämän vuoden tapahtuma oli erihyvin järjestetty ja esiintyjälista mahtava. Mikin varressa iltoja isännöi ja emännoi Scotty the Blue Bunny sekä Welma Jackpot, voimakaksikko, jota katsoisin vaikka ilman muita esiintyjiä.

I had not been able to buy a numbered seat ticket since I don't have that much money to spend, therefore I had to stand. Gloria as a venue, though, is well-designed and there are seats for example at the bar and on the hollows of the walls. I had some places where to let my feet rest if I felt like dying. The hosts of the show on both evenings were, again, Scotty the Blue Bunny and Welma Jackpot. I could honestly just watch them even without any other performers. 

Ryhmäkuva HBF:n puolelta / Group photo from HBF / Photo: Karla S.


Pahoittelen. Tämä on ainoa  kuva esiintyjistä, jonka kävin nappaamassa. Kännykällä tulee niin rupuisia, että en kehdannut kuvata ja järkkärikuviin tarvitsee luvan. / I'm sorry but this is the only picture of the performers I have! It is useless trying to take photos with my phone and real cameras are not allowed without permission.

Haluaisin puhua kaikista esiintyjistä, mutta mainitsen vain muutaman, ettei postaus veny liikaa. Eniten mieleen jäivät eritoten höyryävän kuuma Ray Gunn ja elävä legenda, jo 60-luvulla uransa aloittanut Shannon Doah. Savolaista vahvistusta toi upea duo Dazzling Tangobatics. En uskonut että kulutetun (mutta kauniin) El Tango de Roxannen tahtiin voisi enää millään tavalla yllätyksellisesti esiintyä, mutta näköjään olin tässä väärässä ja vähän liikutuksesta yleisössä itkeskelinkin. Mainitsenpa vielä pitäneeni hauskaa Lou on the Rocksin ja Erochica Bamboon go-go tanssia katsoessa. Kuitenkin, tähtihetki koettiin lauantaina tribuuttiesityksen merkeissä. Mikäli tuntee minua ollenkaan, tietää että Russ Meyerin eksploitaatioelokuva Faster, Pussycat! Kill! Kill! on yksi lempielokuvistani ja sen antisankari Varla (Tura Satana) jonkin sortin kauneusihanteeni. Jos joku sattui kuulemaan HBF-yleisöstä häiriintyneen rääkäisyn, kun Lou on the Rocks juonnettiin lavalle esittämään Pussycat-tribuutti Tura Satanalle, niin sen äänen lähde olin minä.

I would love to praise all the performers of HBF but it would take too long. To mention only a few of them, I want to start with Ray Gunn because he was unbelievably hot and steamy on stage! Of course, I also need to mention Shannon Doah because she is a living legend of burlesque and started her career already in the 60s. I was also happy to see some awesomeness from Northern Savonia, unbelievable duo Dazzling Tangobatics. I didn't think that anybody could dance to El Tango de Roxanne in a new surprising way anymore but they did! I moved to tears at some point, I must admit. I got other kind of joy when I watched Erochica Bamboo and Lou on the Rocks dancing their crazy go-go numbers. The best moment for me, however, was a tribute show. If you know me, you know that Russ Meyer's exploitation film Faster, Pussycat! Kill! Kill! is one of my favorite and the anti-hero, Varla (Tura Satana), of the movie fits my idea of a perfect woman. If somebody happened to hear a deranged scream when Lou on the Rock arrived to the stage dressed as Tura Satana, it was me who made that noise. 

(I am terribly sorry about my grammar! I am so tired that I have no idea how to write English at the moment. I need to check this post tomorrow.)

Wednesday, March 4, 2015

Lolita Meeting at Manga Cafe

Pääsenpäs viimeinkin päivittelämään! Suuret pahoittelut tästä naurettavan hitaasta päivittelytahdista, mutta minulla on ollut aivan tolkuton kiire. Olen muun muassa juossut jos jonkinmoisissa karkeloissa, viimeisimmäksi nyt Helsinki Burlesque Festivaleilla ja Kamijon konsertissa. Tällä kertaa kuitenkin postausta Lolitat Suomessa FB-ryhmän ensimmäisestä miitistä, joka järjestettiin 21. helmikuuta Manga Cafessa Helsingissä. Meitä kokoontui miitteilemään vajaat kolmekymmentä henkeä. Jännitin aluksi paljon, koska kyseessä oli elämäni toinen lolitamiitti ja ensimmäisestä oli ehtinyt vierähtää jo ihan useampi vuosi. Sitä paitsi viimeksi meitä oli ollut minut mukaan lukien vain kuusi.

Finally I have some time to update my blog! I apologize for my lack of posts. However, I've been ridiculously busy lately! Soon I will upload something about Helsinki Burlesque Festival and Kamijo's concert but now something about a lolita meeting from a few weeks back. Finnish lolitas from a Facebook page called Lolitat Suomessa (Lolitas in Finland) met at Manga Cafe in Tapanila, Helsinki. There was almost 30 of us. I was very nervous about this meeting because I had attented only one lolita meeting before this (years ago) and there had been only six of us. 

Mekon tutkailu käynnissä / Dress exploring

Photo: Ichi

Saavuin miittiin ensimmäisten joukossa ja ehdin vetää hieman henkeä etukäteen. Paikkana nykyinen Manga Cafe ei ole mitenkään erikoinen tai edes hieno, mutta ajoi asiansa tapaamispaikkana. Emme me olisi edes mahtuneet mihinkään tavalliseen kahvilaan, joten nuorisotalolla puitteet olivat siinä mielessä paremmat. Kun paikalle alkoi valua aina vain lisää porukkaa, jäädyin hieman ja keskityin pitkälti juustokakustani nauttimiseen. Yleinen puheensorina veti lopulta mukaansa ja uskalsin minäkin avata suuni. Olen viettänyt suurimman osan elämästäni korvessa eristyksissä sosiaalisista piireistä, joten en ollut ennestään ketään miittiin osallistujista ikinä kunnolla päässyt tapaamaan. Monet toki tiesin internetin ihmemaasta, blogistalkkauksen ja muun ansiosta. Oli kuitenkin hienoa lopulta ihan kunnolla puhua ihmisten kanssa, kun sellaiseen ihmetekoon nykyään jopa pystyn. Pientä ohjelmaakin meillä oli. Miitti oli suunnattu myös lolitan vasta-alkajille, joten termistöä ja brändejä esiteltiin lyhyesti, sen lisäksi myös lolitan pukeutumisetikettiä ihan yleisesti. Tuttua asiaa tuli, mutta myös jotain uutta.

I was one of the first ones to arrive and I had some time to breath before meeting everyone. The current Manga Cafe that we have here is not so special anymore - let alone pretty - but it was roomy enough for us. When people started to arrive I got even more and more nervous and fell silent for a long time. Finally I managed to pull myself together and started to interact with people. Actually I ended up talking a lot with many people. I've lived most of my life in the middle of nowhere so I hadn't met anyone at the meeting properly before. Of course I knew many of the lolitas from the internet, at least their blogs if nothing else. It was wonderful to finally talk with them in person!


Photo: Ichi

Miittiporukka pysyi ihmeen hyvin kasassa huolimatta siitä, että meitä oli niin monta. Valitettavasti kaikkiin en ehtinyt kuitenkaan tutustua, ihan ymmärrettävästikään. Oli kuitenkin hienoa saada uusia kavereita, enkä kadu, että miittiin menin. Päinvastoin. Miittipäivän ilta jatkui vielä Saijan, Nitan, Iiran ja minun osaltani nepalilaiseen ravintolaan. Mukava päivä jatkui siis mukavalla illalla.

People at the meeting stayed surprisingly united even though there were so many of us. Unfortunately I still didn't manage to talk with everyone. I don't regret at all that I decided to participate at the meeting since I made new friends. After the meeting Saija, Nita, Iira and I decided to go to a Nepalese restaurant. The evening was very pleasant!


Asuni / My Outfit (Photo: Ichi)

Bolero : Moi-même-Moitié
Blouse : eBay
Hame / skirt : Juliette et Justine
Bonnet : Millefleurs
Peruukki / wig : eBay
Ristikoru / cross pendant : eBay
Sukat / socks : Bodyline
Kengät / shoes : -

Lopuksi vielä valtava yhteiskuva, jonka saat klikattua isommaksi. Kaikki olivat niin kauniita! Valitettavasti muutama tyyppi ehti lähteä ennen kuvan ottamista.

I will end this post with our group photo. You can click it bigger. Everybody were so beautiful! Unfortunately a couple of people had to leave before we had time to take this photo.