Sunday, July 12, 2015

Wear the Rainbow

Hoihoi! Päivittelen nopsaan pari asukuvaa menneiltä viikoilta. Kyseessä ovat International Lolita Dayn (kyllä, sellainen on olemassa) sekä Helsinki Pride Puistojuhlan asut. Samalla haluan myös pahoitella, että päivittelytahtini on niin nolottavan hidasta. En vain yksinkertaisesti ehdi päivittää työviikkoina, koska työvuoroni ovat niin pitkiä, että käyn kotona periaatteessa vain nukkumassa ja syömässä. Älkää tosin hätääntykö, saan blogiin myöhemmin ihan mahtavia juttuja! Pääsen pian julkistamaan eräät kuvat photoshootista, jonka kävin tekemässä eräässä hylätyssä tehtaassa. Sen lisäksi kehkeytymässä on uusi mallikeikka. Myös muuta pientä kivaa olen suunnitellut blogiini, olisi esimerkiksi kiva viimeinkin palata elokuvaesittelyjen pariin, kunhan vain aikaa viimeinkin löytyisi. Kuka sanoi, että kesällä on rentoa? Hah!

Hi everyone! This is going to be just a quick outfit post from International Lolita Day (yes, it exists) meetup and Helsinki Pride Puistojuhla. Before the pics, however, I would like to apologize for the lack of updates in my blog recently. I have such a crazy working hours that basically all the time that I have to spend at home, I'm either sleeping or eating. In any case, I will promise that something epic is coming! Soon I can publish some awesome photos from a photoshoot that we had at an abandoned factory. I am also going to model for a new photoshoot very soon! I would also like to to write new more movie introductions whenever I can find time for that.

Nyt sitten kuvien pariin. 6. kesäkuuta oli jälleen International Lolita Day, päivä jota vietetään aina kesäkuun ja joulukuun ensimmäisenä lauantaina. Sen kummempaa ideaa päivällä ei ole kuin juhlistaa sitä röyhelöihin pukeutumalla. Itse osallistuin elämäni ensimmäiseen ILD-miittiin. Pidimme miitin viihtyisässä Kiseleffin talon Ciao! -kahvilassa. Tuolle samaiselle päivälle sattuivat Senaatintorilla pidetyt sambakarnevaalit. Pääsimme sitten nauttimaan karnevaalimusiikista ikkunan välityksellä koko päivän. Miitti oli mitä miellyttävin ja rennon epävirallinnen. Pelasimme muun muassa "lappupäätä", jossa jokaisen piti arvata, mikä vihannes oli. Sen lisäksi kirjoittelimme toisillemme anonyymisti (tai vähemmän anonyymisti) kehuja. Sain paljon kauniita sanoja, joten päivästä jäi erityisen hyvä mieli.

Now the photos! On the 6th of June I went to my first ILD-meetup. We spent the day at a lovely Ciao! cafe in the Kiseleff building. The cafe is very near to Senate square and during the meetup there was a samba carnival held at the square. We heard the lovely music very well to the cafe. The atmosphere during the meetup was very laid-back and informal which, in my opinion, was a good thing. We played games and wrote kind words to others. I was in a very good mood when I left the cafe.

Miittiporukkamme yhteiskuvassa. Kuvasta puuttuu itse miitin järjestäjä, eli ihana Katja, joka taiteili kameran takana. / Our group photo, though without our lovely Katja, who was behind the camera.

Asuni / My outfit

Mekko / dress : Moi-même-Moitié
Bolero : Moi-même-Moitié
Bonnet : Angelic Pretty
Sukat / socks : Bodyline
Rukousnauha / rosary : Vatican city

Sitten loikataan 27. päivään viime kuuta, nimittäin Helsinki Prideen, tarkemmin ottaen Puistojulaan, joka pidettiin tänä vuonna Kaivopuistossa. Itse en valitettavasti mitenkään saanut kammettua itseäni tarpeeksi ajoissa kaupunkiin, että olisin päässyt kulkueeseen, mutta Puistojuhlaan pääsin kuitenkin. Minulla ei ollut sen kummempaa suunnitelmaa siitä, mitä puistossa tekisin tai kenet näkisin, koska arvelin joka tapauksessa löytäväni seuraa. Arveluni osoittautui varsin päteväksi, eikä mennyt kauaakaan, kun löysin Sallan ja sain liittyä hänen seurueeseensa. Ohimennen tapasin myös muita tuttujani. Aivan tappavasta univajeesta huolimatta päivästä tuli minulle mitä ikimuistoisin, kuten hyvässä seurassa tuppaa usein käymään. Pride-päiväksi sattui onneksi myös mahtava sää, joten puistossa kelpasi istuskella ihan iltaan asti. Samalla tavalla ei voi kehua tämänhetkistä säätä. Kesävaatteissa ei ole lähipäivien aikana tarennut pirukaan.

The to the Helsinki Pride! I couldn't attend the parade this year because I hadn't slept almost at all before Pride but I managed to go to the Puistojuhla (afterparty at a park called Kaivopuisto), I didn't have any plans about what would I do there or who would I meet before I went to the park but I found company very fast after arriving there. I spent the whole day with Salla and her friends. The Puistojuhla turned out to be a lovely experience and even the weather was on our side. It was warm enough to sit in a park in the evening too. Unfortunately the short Finnish summer seems to be over already. It has been freezing for the past few weeks!


Asuni / My outfit

Kietaisutakki / cardigan : Moi-même-Moitié
Päärusetti / headbow : Moi-même-Moitié
Aurinkolasit / sunglasses : Cybershop
Peruukki / wig : eBay
Sukkanauhat / sock garters : eBay
Säärystimet / leg warmers : second-hand
Kengät /shoes : Shinjuku Marui Annex

Salla ja minä puistojuhlailemassa. Minulla olisi vielä aika mahtava kuva meistä, Nitasta ja photobompaavasta Jennistä, mutta luulen, että materiaali on liian järkyttävää blogissa julkaistavaksi. / Salla and I being cute at the Puistojuhla. I also have a crazy picture of us with Nita and photobombing Jenni but I think that all the readers would freak out if I'd publish it.

Sunday, June 28, 2015

Hellocon 2015 Main Event

Johan tuosta Helloconista onkin aikaa, joten päivitelläänpä asiaa sieltä suunnalta viimein. Joka vuosi on ollut suunnitelmana osallistua kyseiseen tapahtumaan, mutta vasta tänä vuonna oikeasti pääsin tapahtumassa käymään. Hellocon, eli siis Helsinki Lolita Convention on pohjoismaiden suurin lolita-tapahtuma, joka järjestettiin tänä vuonna kolmatta kertaa Helsingin Glorialla. Tulin tapahtumaan yksin, mutta paikan päällä tapasin monia tuttuja ja uusia tuttavuuksia. Ei siis tarvinnut yksin mekonhelmaa nurkassa hermostuneesti räpläillä.

Well, the time has flown since Hellocon so I will finally try to write something about it. Hellocon, or Helsinki Lolita Convention, is the biggest lolita convention held in the Nordic countries and this year it was arranged for the third time. This year was the first time that I was able to visit the event. I arrived there alone but found many of my friends and new acquaintances, therefore I didn't have to be alone even for a moment.
Asuni / My Outfit

Mekko / dress : Surface Spell - Bourbon Dynasty jsk
Alusmekko / underdress : Infanta - Tea Party op
Hattu / hat : Rosa Nitida
Peruukki / wig : eBay

Photo: Katri Tenhunen

Tänä vuonna Helloconin kunniavieraana olivat Angelic Pretty-brändin suunnittelijat Maki ja Asuka. AP:lla oli myös tapahtumassa oma myyntipöytänsä, jonka luokse löysi koko tapahtuman ajan megalomaanista jonoa seuraten. Minulle sweet lolita on aina ollut lolitan vähiten kiinnostavaa aluetta, vaikka tykkäänkin katsella suloisia coordeja muiden päällä. Siksi AP:n läsnäolo ei minussa varsinaista polvien tutinaa aiheuttanut, vaikka olinkin iloinen, että niin menestyvä ja laadukas brändi oli Suomivierailulla. Huomasin kuitenkin kummastuksekseni huokailevani ihastuksesta, kun katselin AP:n sinistä Belle Epoque Rose jsk:ta. Myös useita muita myyjiä oli paikalla, itse esimerkiksi ostin korealaisen lolitabrändi Baroquen myyntipöydästä viime postauksessa mainitsemani mekon. Mukana olivat myös Eat Me Ink Me, Madame Chocolat, Lolitabutiken, Cute Story Shop, Sweet and Tiny, Moon Bunny, Kuura Reign, Miss Danger (parhaita hiuskoristeita ja hattuja ikinä), Cloudberry Lady, Dream Holic, Grimoire, Lady Sloth ja Talking to myself.

The guests of honor this year were the designers of Angelic Pretty, Maki and Asuka. AP also sold their clothes at the venue and there was a super long line in front of their table all the time. Personally, I have never been too excited about sweet lolita, therefore I was not particularly interested in their collections. However, I do like to see sweet lolita worn by others and I liked AP's Belle Epoque jsk in blue. Anyway, I was very happy and proud the see such a popular brand designers visiting Finland. Hellocon also had many other vendors, such as Korean lolitabrand Baroque (I mentioned the dress that I bought from them in my previous post), Eat Me Ink Me, Madame Chocolat, Lolitabutiken, Cute Story Shop, Sweet and Tiny, Moon Bunny, Kuura Reign, Miss Danger (best hats and hair accessories ever), Cloudberry Lady, Dream Holic, Grimoire, Lady Sloth and Talking to myself.

Yhteiskuva upean Iiran kanssa. Tämä kaunis nainen on takapiru Rosa Nitidan takana ja siis vastuussa upeasta hatustani. / Photo with beautiful Iira. This lady is the designer behind Rosa Nitida and also responsible for the amazing hat that I was wearing.

Minulla koko tapahtuma meni lähinnä kulttuurishokkeilussa, Ympärilläni liehui toinen toistaan upeampia ja kokeneempia lolitoja! Vaikka olenkin ollut kiinnostunut lolitasta Manan ja Malice Mizerin kautta sen kymmenen, yksitoista vuotta, en ole vakavissani pukuillut kuin ehkä vuoden päivät. Tälläkin hetkellä loleiluni on hyvin säännöllisen epäsäännöllistä, joskin pukuilutahtini on etenkin viime aikoina ollut varsin nousujohdanteista. Sen verran tyylitajuuni kuitenkin uskallettiin luottaa, että pääsin osallistumaan leikkimieliseen Pimp my Ruffles-nimiseen ohjelmanumeroon, jossa jokainen stailisti sai pukea mallinsa haluamaansa lolitatyyliin. Minun mallini oli suloinen Nea, jonka synkistytin Moi-même-Moitié voittoisella EGA-coordilla. Tyylimuutos sweettarista gothiciksi oli suosiokas ja kipusimme kilpailussa voittoon asti. Meidät palkittiin ihanalla Hellocon-tuotepakkauksella, joka sisälsi kirjanmerkin, julisteen sekä postikortteja.

The whole event for me was kind of a culture shock. I saw so many unbelievably beautiful and experienced lolitas! Even though I have been interested in lolita because of Mana and Malice Mizer for about ten or eleven years already, I started to dress in lolita more regularly only about a year ago. Even today I tend to dress in lolita and attend to meetups only rarely, though I have noticed that lolita has slowly started to eat more and more of my time. Nevertheless, Hellocon team trusted in my sense of style that much that I was asked to attend this playful Pimp my Ruffles competition. We had to re-style our models to represent some other lolita style that they usually express. My model was sweet Nea and I transformed her into dark EGA lady with Moi-même-Moitié. The judges liked her new style and we actually won the competition. Our prizes were bags filled with pretty Hellocon goods.

Stailistit ja mallit / Stylists and models
Nea ja minä Pimp my Ruffles-ohjelmanumeron jälkeen / Nea and I after the competition
Photo : Katri Tenhunen

Tapahtuman jälkeen Gloria pysyi auki vielä iltabileiden merkeissä ja juhlijakansaa viihdytti japanilainen poppari HITT. Täysi-ikäisten oli myös mahdollista nauttia alkoholijuomia yläkerrassa. Oivallinen keksintö olivat mielestäni brändien nimiä kantavat drinkit. Kuvassa näkyvän AP -drinkin ja Moitié shotin lisäksi tarjolla oli vielä Baby The Stars Shine Bright -drinkki.

After the main event Gloria stayed open and a Japanese pop singer HITT performed. Alcohol was served for guests over 18 years old. There were three drinks sold at the venue that were named after lolita brands. The one that isn't visible in the picture below was a Baby the Stars Shine Bright drink.


HITTin keikan jälkeen esiinnyin vielä minä. Iltabileisiin pyydettiin burleskia ja uusinkin sitten debyyttinumeroni, jonka ensimmäisen kerran esitin siis Tampereen Teerenpelissä maaliskuussa. Lookkini oli lolitamuodista inspiroitunut, mutta vapauksia etiketin suhteen olin ottanut roimasti. Jännitin kovasti millaisen vastaanoton saisin burleskiesitykselleni, sillä sanat "seksuaalinen" ja "lolitamuoti" eivät mielellään kulje käsikädessä. Yleisö vaikutti kuitenkin ymmärtävän, ettei burleskihahmoni yrittänyt olla representaatio lolitaan pukeutuvasta henkilöstä, vaan muodista inspiroituminen oli ainoastaan mauste esitykseen. Oli ihana kuulla jälkeenpäin, että esityksestäni oli pidetty ja se kannustaa minua tekemään entistä parempaa ja ammattitaitoisempaa burleskia tulevaisuudessa, kunhan joskus ehdin tähän harrastukseeni taas palata.

After HITT's performance was time for some burlesque! I performed my lolita-inspired number that I had performed once before Hellocon. I was a bit nervous about how people were going to react because lolita fashion and sexuality don't really go hand in hand. However, I think that most of the people understood that the lolita inspiration in my look was really just a spice and my character was not trying to be a representation of a person who wears lolita. After the show I was very delighted to hear that many people had liked my performance very much. That gives me courage to continue learning how to do better burlesque and keep me in the scene also in the future! 

Bäkkäriselfie vähän ennen lavalle nousemista, ennen kuin olin yltä päältä tekoveressä. Valkoiset piilolinssit olivat tähän kokolumiseen burleskinumeroon ehdottomat! / Backstage selfie before going on stage, and before I was covered in fake blood. White contact lenses are a must for this look!

Helloconin oli erittäin onnistunut tapahtuma ja haluaisinkin kiittää kaikkia järjestäjiä mahtavasta kokemuksesta! Ymmärrän kuinka vaikeaa tällaisen tapahtuman järjestäminen voi Suomen kokoisessa maassa olla, joten siis aivan mahtavaa, että Hellocon oli näinkin toimiva paketti! Kiitos myös kaikille tapaamilleni ihanille ihmisille, teitte päivästäni ikimuistoisen!

Hellocon was a very successful event, therefore, I would like to thank everybody who made the event possible! I understand how hard it can be to arrange an event like this in a small country like Finland. Also, thank you everybody who I met at the event! You made my day unforgettable! 

Tuesday, May 12, 2015

Too Sweet

Hellocon on turvallisesti taputeltu ja univelatkin alkavat pikkuhiljaa hellittää. Jaksamisessa sekä kuvasaaliissani ammottaa kuitenkin yhä sen verran iso lommo, että pureudun tässä postauksessa pikaisesti sunnuntaina järjestettyyn lolitamiittiin ja itse Hellocon-tapahtumaan vasta seuraavalla kerralla.

Hellocon is over and I'm slowly starting to wake up from my coma. I cannot write about the event itself yet, since I still lack the photos that I would like to show. I am going to write about a lolita meeting that took place on Sunday, instead, and write about Hellocon next time!

Helloconin ostokset / What I bought from Hellocon

Helloconin jälkeisenä päivänä järjestettiin vielä teekutsut, jonne tapahtuman kunniavieraat, eli Angelic Prettyn Maki ja Asuka liittyivät mukaan. Kaikki eivät sinne tietenkään lippuja saaneet, mutta hätä ei ollut sen näköinen, sillä ihana Shadow järjesti vaihtoehtoisen miitin Helsingin keskustaan. Kaksitoista henkilöä meitä oli miitin alussa ja lopussa muutama vielä lisää. Miitin aikana ihmettelimme ulkoa käsin Helsingin kaupunginteatteria sekä Ateneumia, olimme hetken aikaa kaupungin suosituin turistikohde Senaatintorilla, kävimme ihastelemassa Helsingin tuomiokirkon urkuja ja haistelimme nälkäisinä kauppatorin ruokakojuja.

There was a tea party held after Hellocon in which the convention's quests of honor, Maki and Asuka of Angelic Pretty, participated in. All of us didn't get a ticket to the tea party, of course, but our wonderful Shadow decided to organize an alternative meeting in the center of Helsinki. There were twelve of us in the meeting in the beginning and a few people arrived later. During the meeting we admired the buildings of Helsinki city theater and Ateneum art museum. Then we went to Helsinki Senate Square where we took some photos, went to see the beautiful cathedral and probably were the most popular tourist attraction of the city for a moment. After that we walked to The Market Square near the South Harbor. 

Miittiasuni / My outfit

Mekko / dress : Baroque - Rapunzel jsk
Kauluspaita / blouse : eBay
Sukat / socks : Taobao
Kengät /shoes : -
Peruukki / wig : Bodyline
Hiuskoristeet / hair accessories : Glitter


Lopuksi nautimme leivoksia Kluuvikadun upeassa Fazer Caféssa. En ollut itse asiassa tuossa Fazerin kahvilassa vielä käynyt, mutta nyt sain loistavan tekosyyn kuluttaa yksitoista euroa kakkuun ja kaakaoon. Söinkin ihan valtavan hyvää porkkanakakkua, melkein tuntui synniltä koko syöminen. Pala oli vielä niin iso, että viimeiset haarukalliset tekivät tiukkaa, vaikka en ollut koskenut koko päivänä mihinkään ruokaan ennen sitä.

After the "tour" we went to a huge Fazer Café that is located in Kluuvikatu. I had never visited that particular Fazer café, therefore I had a great excuse to spend 11 euros to a mug of hot chocolate and a piece of carrot cake. It felt like a sin to eat that cake because it was so delicious (and big too)! 

Meidän miittiporukka, tosin valitettavasti ilman miittijärjestäjää. Kiitos ihanasta miitistä kaikille! / Our group, but unfortunately without Shadow. Thank you for the great meeting everyone!

Onnistuneen miitin jälkeen suuntasin Shadow:n ja hänen siskonsa kanssa nepalilaiseen ravintolaan syömään. Siitä liityimme teekutsujen jatkoille, jotka pidettiin Steam Hellsingissä, mikä onkin ehkä Suomen henkeäsalpaavimman näköinen baari. Yksityiskohtien määrä paikassa on jotakin uskomatonta, joka ikinen nurkka on nimittäin mietitty viimeisen päälle. Ärsyttää hieman, että ei tullut otettua kuvia siellä, mutta internetin ihmemaa toki tarjoaa kuvamateriaalia kyseistä paikasta ilman minunkin työpanostani. Ilta meni maukkaiden drinkkien voitelemien hyvien keskustelujen sekä tanssiaskeleiden merkeissä.

After the great meeting we headed to a Nepalese restaurant with Shadow and her sister and then joined the after-party of the tea party at Steam Hellsinki that has to be the most stunning bar in Finland. Every single little detail at the bar is well-thought-out! I am a bit sad that I didn't take any proper photos there! The evening was wonderful. We had good conversations and great drinks, a little bit of dancing too.

Yksi avuton kuva baarista, moi. / One desperate photo from the bar

Thursday, April 23, 2015

New Frills

Tervehdys, rakkaat lukijat! Tyylikäs välihiljaisuus ehti jälleen lärvähtää blogin taajuuksille, mutta kevät on kiireistä, oi niin kiireistä aikaa. Olen lähiviikkojen aikana pyrkinyt keskittämään energiani lähinnä pääsykokeisiin valmistautumiseen sekä approon tarvittavan viimeisen kirjallisuuskurssin suorittamiseen. Pöydältä minua tuijottelee tälläkin hetkellä kasa kirjoja, jotka pitäisi omaksua, jos mielin mitään läpäistä tai minnekään tuleviksi vuosiksi päästä opiskelemaan. Onnekseni tänä vuonna teoreettisen filosofian koekirja Helsingin yliopiston kokeeseen vaikuttaa huomattavasti helpommin lähestyttävältä kuin viime vuoden. Iloisen (ja vähemmän iloisen) lueskelun lisäksi olen ravannut työkoulutuksissa ja itse työt minulla alkavatkin jo lauantaina, kun Linnanmäki aukeaa ja pääsen myymään puiston pelejä. Tämän ymmärrettävän erakoitumisen takia ei ole siis kauheasti tapahtumia, mistä raportoida, joten pistetään tähän väliin pientä turhuusturinaa ja materiapäivitys.

Hello, dear readers! I have been silent for a while because I'm currently studying for entrance examinations of the University of Helsinki and trying to pass my last literature course before summer. Then I've also tried to learn how to work at an amusement park. We've got lots of training. I'm starting my job as a game seller at Linnanmäki on saturday when the park opens. But yeah, those are some of the reasons why I haven't had time to write about anything, or even do anything.

Yllä kolme kuvaa viimeaikaisista lempilookeistani. Yleisesti ottaen olen nyt laittautuessa ollut kamalan laiskalla päällä, etenkin vaatteiden suhteen, koska en ole käynyt erityisemmin missään. Nuo kaksi ensimmäistä ovat lookkeja, joissa olen nuuskinut ihan oikeaa ulkoilmaa, oikeanpuoleinen lookki oli ihan vain kuvauksiin (joiden lopptuloksen muistan päivittää tänne ehkä joskus *köhköh*). Huomaan, että olen viehtynyt taas hiuksien pitämiseen ponnarilla, kun ne ovat viimeinkin alkaneet saavuttaa ihan kiitettävää mittaa. Näytän tuossa oikeanpuolimmaisessa kuvassa muuten ihan reptiliaanilta. Älkää pyytäkö minua avaamaan mielleyhtymääni.

The selfies above are few of my favorite looks from the past weeks. I've been quite lazy with my looks lately, especially what comes to clothing. I wear a ponytail often nowadays since my hair has gotten so long all of a sudden. Those first two looks are something that I have worn when I've gone out. The third (on the right) is a look for a photoshoot (that I have completely forgotten to tell about *cough*). I think I look like a reptilian in that pic. Please, don't ask me to explain anything. 

No kerkesin minä jossakin käydä. Night in Twin Peaksissa (siitä myöhemmin) sekä Night Visions-festareilla olen ehtinyt pompahtaa. Jälkimmäisillä kävin tsekkaamassa Jörg Buttgereitin elokuvan Nekromantik (kakkosen myös) sekä Buttgereitin, Michal Kosakowskin ja Andreas Marschallin elokuvan German Angst, joka koostui kunkin ohjaajan ohjaamasta, toisiinsa mitenkään liittymättömistä, lyhytelokuvista. Nekromantikin olin toki nähnyt aiemminkin, sillä jos katselee eksploitaatioelokuvia yhtä paljon kuin minä, niin se leffa kyllä kävelee jossain vaiheessa vastaan. Onhan se muutenkin ainakin aikoinaan ollut yksi googlatuimmista elokuvista tabuisen maineensa vuoksi. Hämmennyksekseni itse elokuvan ohjaaja oli kuin kuka tahansa perheen isä voisi olla ja näytti enemmänkin IT-tukihenkilöltä kuin maailman pahamaineisimman nekrofiliaelokuvan ohjaajalta. Night Visions –tapahtuma oli kyllä ihan minun juttuni, sillä oikeastaan lähes kaikki ohjelmistoon valitut elokuvat olisivat kiinnostaneet minua. Rahani tulevat valumaan elokuvalippuihin siis tulevaisuudessakin. Tässä alhaalla esimerkkejä siitä, mihin ne ovat nyt valuneet.

Luckily I haven't only stayed at home. I was at an event called Night in Twin Peaks (more about that later) and Night Visions movie festival. I went to see three movies but, as a matter of fact, I would have liked to see almost all of the movies that were part of the program. I watched Jörg Buttgereit's movies Nekromantik and Nekromantik 2 and Buttgereit, Michal Kosakowski and Andreas Marschall's horror anthology German Angst. I had seen Nekromantik before, actually. It is a movie that an exploitation movie fan will certainly come across at some point of his/her life. Just google it. The guest of honor of the festival was Buttgereit himself and it was funny to notice how normal he actually was, like someone's dad or an innocent computer programmer. He didn't really look like someone who has directed the most notorious movie about necrophilia. Anyway, that festival really was my cup of tea and I will definitely spend my money on movie tickets more often in the future! Here is something else that has stolen my money lately:

Olen yrittänyt koota lolitavaatekaappia ahkerasti lähiaikoina ja etenkin lyhythihaisista blouseista minulla on huutava pula. Löysin tällaiset söpöt off-brand-blouset eBaysta. En osannut päättää otanko mustana vai valkoisena, niin otin sitten molempina. Paitojen hyvä laatu yllätti, sillä aina ei kannata luottaa, että eBaysta tilatut vaatteet näyttäisivät livenä samalta kuin tuotekuvassa lupaillaan. Ehdin siis pelätä koppuraisia muovipitsipaitoja. Onnekseni sain oikeasti asiallisia päällepantavia ja pitsisomisteetkin olivat mitä mieleisimmät.

I'm in desperate need of new lolita clothes and these blouses are my new find. These are just some cute off-brand blouses from eBay. I couldn't decide wheter I should take a black or white, therefore, I took both. It isn't always such a good experience to buy clothes from eBay, that's why I was a bit afraid that I would get something terrible that wouldn't match with the item description at all. Luckily my fear was for nothing and I got what I ordered.

Sen lisäksi tilailin Little dipperin korkeavyötäröisen hamosen My Lolita Dressilta. Hame on todella mukava päällä ja itse asiassa huomattavasti tummanharmaampi kuin kuvassa näyttäisi olevan. Helmaosa on mustaa samettia ja pitsi kultaista, vaikka ei kuvassa siltä näytä. Mikäli joku on muuten harkinnut tilaavansa jotain mainitsemastani nettikaupasta, niin suosittelen etsimään muita vaihtoehtoja. MLD:n postikulut ovat superkorkeat (maksoin omasta tilauksesta posteja yli neljäkymppiä) ja monilla toimitusajat ovat venähtäneet aivan jäätävän pitkiksi, vaikka olisi tilannut pelkkiä valmiita tuotteita, eikä mittatöitä, kuten esim tämä hame oli.

Then I've also bought this Little dipper's high-waist skirt from My Lolita Dress. The skirt is very nice! It is actually much darker than in the picture and the lace is golden. The lower edge of the skirt is black velvet. I must say, thought, that although I like this skirt, I would not recommend My Lolita Dress. The postages are expensive (I paid over 40 €) and it can take ages for the items to arrive, even if you've bough an item that is in stock.

Samaisesta kaupasta luokseni mateli kuitenkin myös tämä aivan ihastuttava Surface Spellin Bourbon Dynasty unelmamekko. Suorastaan palan halusta pitää mekkoa kunnolla päälläni ja ottaa kuvia! Mekko näyttää kirjailunsa takia hyvin arvokkaalta ja materiaalin vuoksi siinä on oikeasti vähän autenttisen historiallisen mekon tuntua (mitä nyt jostain polvipituudesta tai muusta, öhm). Koko kolttu on samettia, joten se on melko painava. Samettia materiaalina olen pitkään arkaillut, sillä se voi näyttää myös todella halvalta ja rumalta, mutta ainakin tämän mekon kohdalla kangasvalinta on täydellinen. Kuvan laatu on tosin kamala, antakaa anteeksi!

From the same shop, however, I also got this Surface Spell's charming Bourbon Dynasty dream dress. I can't wait to wear this properly and take pictures! I'm in love with it! The dress looks very valuable because of the embroidered flowers and the material makes it look old. The whole dress is velveteen. I haven't always been a fan of velveteen clothes because the material can look very cheap and ugly sometimes. In this dress, however, velvet works perfectly!

Sitten tein Infantalle suoratilauksen sähköpostilla ja ostin tämän kovin kovin suositun Tea Party-sifonkimekon, sillä koin huutavaa tarvetta vähän pidemmälle alusmekolle. Mekko tuli todella nopeasti perille ja ylitti odotukseni kaikin tavoin! Hihansuut vain tuppaavat XL-koossakin olevan minulle turhan ahtaat, kuten yleensä kaikissa aasialaisen mitoituksen vaatteissa hihat minulle ovat. Rasvaimu tässä varmaan pitää alleihin kohdistaa, höhö.

I also ordered from Infanta by e-mail and bought this famous Tea Party chiffon dress. I didn't have any longer under-dresses before this and I really needed one. The dress is absolutely beautiful! The only problem with it is that even though the dress is size XL the sleeves are still a bit too tight for me. I need smaller arms!

Sitten vielä aivan viimeisin henkeäsalpaava ylpeyteni, jota olen fiilistellyt koko päivän: samettinen edvardiaanisesta aikakaudesta inspiroitunut Rosa Nitidan hattu. Hattu on jämäkkä, pysyy tukevasti päässä ja tietenkin näyttää aivan uskomattoman elegantilta. Uskallan sanoa, että se täyttää kaikki odotukseni! Tukekaa ihmeessä suomalaista lolitasuunnittelijaa ja tutustukaa Rosa Nitidan valikoimaan. Iira on valtavan taitava siinä mitä tekee!

This is the last one of my items. I am very proud to finally be the owner of this breathtakingly beautiful Edwardian era inspired hat desgined by Rosa Nitida. The hat is very stiff, stays in my head well and, most importantly, looks very elegant. I can honestly say that it is everything that I wanted it to be! If you would like to support a Finnish designer, please check Rosa Nitida's page. Iira is a very talented lady!
Päässä hattuu näyttää tältä (anteeksi kännykällä otettu pikaräpsy), ja jälleen kerran kihisen innosta ja halusta rynnätä ulos kameran kanssa ottamaan hatulle paremmin oikeutta tekeviä kuvia. Takaan, että tulette näkemään tämän luomuksen Helloconissa!

This is how the hat looks on my head. I need to take better pictures of it! I guarantee that people will see this hat at Hellocon!

Friday, March 27, 2015

Kamijo's concert in Finland

Keikkafiiliksiä pukkaa, ja myöhässä, oi niin kovin myöhässä. Kaikkia oletuksia tukien voin ilmoittaa, että minulla oli lippu Kamijon World Tour 2015 -20th ANNIVERSARY BEST-kiertueen Suomen keikalle Glorialla. Kun vielä vähän tarkennan, niin VIP-lippu, joka oikeutti artistin tapaamiseen ennen konserttia. Kun ystäväni meni mainitsemaan, että Kamijo laulaisi kappaleita soolotuotantonsa lisäksi myös Lareinelta, New Sodmylta ja Versailles:lta, olin valmis ostamaan lipun. Olen kyllä Kamijon uudestakin materiaalista suurimmaksi osaksi pitänyt, vaikka esimerkiksi Vampire Symphony oli minulle kokonaisuutena melkoinen pettymys niin musiikillisesti kuin visuaalisesti, eikä tuotanto kokonaisuudessaan ole saanut minussa aikaan niitä kihelmöiviä väristyksiä, mitä vaikkapa Versailles ja Lareine minulle aiheuttavat. Kamijon loistava albumi Heart on kuitenkin todiste siitä, että hänellä on yhä taito tallella.

Concert feels, finally! I'm so late, I know. I think that everybody have guessed that I had a ticket to Kamijo's World Tour 2015 -20th ANNIVERSARY BEST gig in Finland. To be more precise, I had a VIP-ticket that allowed me to meet Kamijo before the concert. At first I didn't know if I should go but when my dear friend mentioned that Kamijo would be singing songs from Lareine, New Sodmy and Versailles also, I was in. I like Kamijo's new solo material too, but it has not been able to make me feel as strongly as his older music. Vampire Symphony, for example, was a bit of a letdown to me, both musically and visually. However, his newest album Heart was a wonderful peace of work that showed that he still has the skill to compose music.  

VIP-lipulla olin oikeutettu tapaamaan itse artistin ennen keikan alkamista. Täytyy sanoa, että yllätyin melkoisesti, kun huomasin, että privileegiolippulaisia taisi olla konsertissa itse asiassa enemmän kuin peruslipun ostaneita. Se siis siitä erityisyydentunteesta, tosin ei sillä, että olisin asiaa kovin pitkäksi aikaa jäänyt nyrpeilemään, rahastusta koko homma oli tietenkin muutenkin ja itse musiikki olisi tärkeintä. Eli siis, meitä oli aivan tolkuton määrä ja meidät piti jakaa pienempiin ryhmiin, sillä emme muuten olisi mahtuneet ryhmäkuvaan Kamijon kanssa. Olin odottanut mahdollisuutta saada Kamijolta nimikirjoituksen, mutta määrämme vuoksi fanitapaaminen oli aikamoista liukuhihnatoimintaa ja tämä ”suuri” vip-tapahtuma oli itse asiassa pelkkä Kamijon kättely ja tervehtiminen. Sain samalla kuitenkin annettua maalauksen, jonka olin hänelle väsännyt. Kamijo oli hymyilevä ja tervehti minua ranskaksi, vastasin sekä ranskaksi että japaniksi ja sain miehen virnistämään. Oli ihana tavata mies henkilökohtaisesti, vaikkakin hetki kokonaisuudessaan kesti ehkä sen 30 sekuntia. Muistan kuitenkin kuunnelleeni Kamijon tuotantoa jo kymmenen vuotta sitten, joten Lareinen melodiat ovat olleet osa minua jo suunnilleen puolet elämästäni. Joskus varhaisteininä herra oli myös pahimpia idoli-ihastuksiani. En tosin voi väittää, etteikö miehen päälle liimatun oloinen aristokraattivampyyrin rooli olisi minua nyt hiukan huvittanut. Olin toiveikkaasti ennen konserttia ajatellut, että tapaisin artistin fanitapaamisessa omana itsenään, rennompana ja vähemmän roolihahmona. Eikä mitä, siellä se istui, valtaistuimella kuin maailmanvaltias. Juu. Peitin rakastavan nauruni kääntämällä katseeni Glorian varjoihin. Ehkä minusta on vain tulossa vanha, höhö.

With the VIP-ticket I had a privilege to meet Kamijo in person before the concert. Suprisingly enough, I noticed that there were actually more people with the VIP-ticket than without it at the concert. My ticket did not feel so special anymore when I noticed that but, on the other hand, it didn't bother me so much for long. The vip thing is usually just a strategy to earn more money anyway. Besides, I was there for the music, There were so many of us that we had to be separated into smaller groups in order to fit into the group photo with Kamijo. I was hoping to get an autograph from him during the fan meeting but we had to be fast so it was not possible. The personal "meeting" with Kamijo was that I  got to shook his had, he said hello in French and I answered both in French and in Japanese. Kamijo smirked charmingly and I gave him a small painting. Even though the meeting was such a short one, I was happy that I experienced it. I remember that I started to listen Lareine already ten years ago. Therefore, Lareine's music has been with me almost half of my life already. Kamijo used to be also my biggest crush when I was about twelve or so. I must say, though, that his (a bit forced) aristocratic vampire character looked slightly funny to me at the gig. I was hoping him to be a bit more relaxed and more natural during the fan meeting but no, he sat on a throne looking like a king of the world. I had to laugh, though I love him. Maybe I am just too old, haha! 

Itse konsertti oli ihana, vaikka jäikin kuulematta monia toivekappaleita. En ollut koskaan ennen ollut konsertissa eturivissä, koska nautin henkilökohtaisesta tilasta ja haluaisin nauttia esimerkiksi hyvästä kuulosta vielä parikymmentä vuotta. Tällä kertaa kuitenkin puolivahingossa pääsin eturiviin ja ajattelin, että mikäs siinä jos kerran menen. Yleisö oli yleisesti ottaen ihastuttavan rauhallista, enkä joutunut pelkäämään henkeni puolesta kovin paljon. Soittajakokoonpano koostui vain kolmesta henkilöstä, joten esimerkiksi Versailles:n kappaleet eivät päässeet samalla tavalla räjähtämään kuin Terun ja Hizakin kitaroiden tukemana, mutta itse asiassa nautin kappaleiden riisutumpien versioiden kuuntelemisesta. Tunnelmaero oli siis kovin erilainen verrattuna vaikkapa vuoden 2010 Versailles:n Tavastian keikkaan. En muuten henkilökohtaisesti usko, että onnentäyteinen lipsynkkaamiseni jokaisen biisin tahtiin meni Kamijolta tyystin ohitse. Oli esimerkiksi uskomattoman hienoa kuulla jälleen kerran Ascendead Master livevetona, se kun on yksi lempikappaleistani Verskujen ajalta. Suurimmat tunteenpurkaukset minussa tosin aiheuttivat Lareinen kappaleet ihan jo nostalgian vuoksi, bändi oli minulle toinen VK-bändi, jota ikinä aloin aktiivisesti kuunnella. Odotin innolla kuinka Kamijo tulkitsisi näitä vanhoja kappaleita kovasti kehittyneellä lauluäänellään, ja ihan täydellisestihän se meni. Fuyu Tokyo etenkin sai sukat pyörimään jaloissani. Kyynelkanavani pettivät minut kuitenkin aivan toisessa kappaleessa, eli Kamijon tulkinnassa animen The Rose of Versailles alkutunnarista Bara wa Utsukushiku Chiru. Olin luullut, että kappaleen toivominen olisi aivan liian haihatteleva epärealistinen haave. Kun Kamijo sitten päättikin yllättäin kiekaista iskulauseensa ”Do you like rose?” ja Bara wa:n alkutahdit täyttivät korvakäytäväni, voin sanoa, että olin suurin piirtein samoissa onnellisuuden sfääreissä kuin Tokiossa kuullessani Közin soittamassa ja laulamassa akustisena Malice Mizerin kappaletta Garnet. Se on minun kirjassani korkein mahdollinen sfääri.

The concert itself was wonderful even though Kamijo didn't sing all the songs I was hoping him to sing. I was in the front row where I usually am not. I like my personal space a little bit too much. The crowd, however, was mostly very calm and polite. There were only three supporting band members with Kamijo at the gig so the songs sounded a little bit more simple. Of course it was impossible to make Versailles sound similar without Hizaki and Teru's guitars. However, I enjoyed these new versions very much! I was happy to hear Ascendead Master being performed live again. It is still one of my favorite songs from Versailles. The biggest feelings I obviously experienced during Lareine songs since that band was the second VK band that I ever started to listen. Fuyu Tokyo especially made me feel ecstatic! I really loved how the song sounded now that Kamijo's voice had developed so well. The dream-came-true moment for me, however, was after Kamijo shouted his catchphrase: "Do you like rose?". I had not even dared to wish that he would sing Bara wa Utsukushiku Chiru from the anime The Rose of Versailles but he did! An overwhelming excitement hit me like a lightning and I felt like crying. I felt the same kind of happiness that I experienced when I heard Közi performing Garnet from Malice Mizer in Tokyo. I can say that this is the highest level of happiness in my book. 

Ryhmäkuva! Olen keskellä alarivissä, jos joku minua etsii.
Group photo! I'm in the middle of the bottom row, if somebody is wondering. 

Thursday, March 19, 2015

My Burlesque Debut

Poster: Tuuli Juntunen

Jahuu! Lauantai senkun uhkaavasti lähestyy ja minun burleskiunelmani ovat hetki hetkeltä lähempänänä konkretiaksi muuttumista. Näin siinä kävi, että olen yksi Tampereen Teerenpelin Newcomer's Nightin esiintyjistä ja samalla menettämässä neitsyyttäni burleskin tekemisen saralla. Showta olen tehnyt rakkaudella, vaikka ensiesitykseen en toki ole vielä kaikkia pommeja saanut mahtumaan. Luvassa on melko yksinkertainen, mutta toivottavasti hurja lavapyrähtäminen. Tapahtuma uhkaa jo nyt myydä loppuun, joten alkaahan tässä jo pikku hiljaa jännittää. Jos olet tulossa, niin lämpimästi tervetuloa!

Yihaa! Saturday is coming closer and closer all the time and my burlesque dreams are about to become fulfilled. I will be one of the performers of a Newcomer's Night show at Teerenpeli Tampere. I will lose my burlesque virginity there. I've created my show with love but since it is my first one, I haven't had the resources to make it huge yet. My show will be simple but hopefully a great one. The event is about to be sold out in any moment so I'm freaking out a little already. I warmly welcome you to the event!

Monday, March 16, 2015

Studio photos from HBF

Upeat kuvauspisteen valokuvat Helsinki Burlesque Festivaleilta saapuivat, enkä voisi taaskaan olla yhtään tyytyväisempi! Taiteilijat valokuvien takana ovat jälleen kerran Atelieri O. Haapalan kaksikko Saara Salmi ja Marco Melander.

My wonderful photos taken at a photo booth at Helsinki Burlesque Festival arrived and I could not be happier with the results! The artists behind these photos are, once again, Atelieri O. Haapala's people, Saara Salmi and Marco Melander.
Mekko / dress : Taobao
Korsetti / corset : Morticia
Satiinihansikkaat / satin gloves : hääliike / regular wedding store
Päärusetti / head bow :  Moi-même-Moitié
Hiuslisäkkeet / hair extensions : eBay
Ristikorvakorut / cross earrings : JC
Rukousnauha / rosary : Vatican city
Mekko / dress :  Moi-même-Moitié
Kauluspaita / blouse :
eBay
Pääkoriste / hair accessory : Moi-même-Moitié
Peruukki / wig :
eBay
Sukat / socks : Bodyline
Rukousnauha / rosary : Vatican city
Kengät / shoes : -

Tuesday, March 10, 2015

Faster, Lolitas! Kill! Kill!

Hoi! Vapautin itseni juuri vastahakoisesti kirjakoukusta ja päätin kirjoitella vähän taannoisista riennoistani. Jäin niin koukkuun John Watersin liftauskertomukseen Carsick, että piti ennen päivittelyä saada viimeiset sivut siitä ahmittua keskittymistäni herpaannuttamasta. Nyt voisin itse satuilla teille hieman Helsinki Burlesque Festivalista ja lolitamiitistä, joka järjestettiin ennen lauantain showta.

Hiii! I was reading a hitchhiking book called Carsick written by John Waters  so enthusiastically that I almost had to force myself to let go of that book. Anyway, now I will tell you something about this year's Helsinki Burlesque Festival and a lolita meet-up before the show on Saturday. 

Lolita Finlandissa kyseltiin, josko näköpiirissä olisi lähiaikoina miittiä ja joku meni mainitsemaan HBF:n. Ehdotettiin sitten, että koska burleskifestareille oli aika paljon menijöitä, voisi etkot pitää röyhelöporukalla jossakin ravintolassa. Lopulta porukkamme päätyi Kalevankadulla sijaitsevaan japanilaiseen Domo-ravintolaan. Luultavasti burleskiteeman vuoksi porukka oli yllättäen pynttäyntynyt gothic-painotteisesti ja tulikin naureskeltua, että kerrankin yleinen vähemmistö on nyt miitin enemmistö.

We noticed on Lolita Finland that a few people were going to the HBF and decided that it would be great to arrange a meeting for the same day. We accepted that we should meet at a Japanese restaurant called Domo (on Kalevankatu, Helsinki). It was surprising to suddenly see so many gothic lolitas when we are usually the minority at meet-ups. Maybe the burlesque theme did something.

Koko miittiporukka ravintolassa / Our group at the restaurant / photo: Karla Savelainen

Katsudon oli hyvää! Siinä on siis riisin päällä friteerattua possua ja kananmunaa. /
Katsudon was so good! It is rice, deep-fried pork cutlet and egg.

Olin käynyt Domossa ennenkin ja osasin odottaa, millaista ruoka siellä olisi. Tilasin katsudonia ja sain mausta aivan valtavan Tokio-nostalgian, koska muistin syöneeni samaista ruokaa ainakin Akihabarassa käydessäni. Ruoka oli syntisen hyvää Domossakin ja vatsa täynnä kelpasi liikehtiä Glorialle burleskia katsomaan. Kaikki ravintolassa olleet eivät loppujen lopuksi tulleet itse festareille, mutta onneksi näimme edes ravintolassa.

I had eaten at Domo before so I knew what to expect of the food. I ordered a dish called katsudon and got the most powerful Tokyo nostalgia feels. I had eaten this dish at least in Akihabara. It tasted great also at Domo. After eating well we left to the HBF venue, though a few of us didn't come to see the show. 

Tällainen oli perjantain lookkini tapahtumaan. / This was my look for Friday. 

Minulla ei ole valitettavasti vielä tämän parempaan asukuvaa, mutta sellainen on tulossa varmaan piakkoin. / Unfortunately I don't have a better photo of the outfit yet but I will probably get one soon.


Perjantaina heiluin toisen kämppikseni Tiiun kanssa tapahtumassa. Näytetään lakanoilta salaman takia. / I was with my other housemate Tiiu at the event on Friday. We look like white sheets because of camera flash. 

Mitäpä itse tapahtumassa? Vuoden 2015 HBF oli minulle kolmas, mutta ellen aivan erehdy, muut miittiläiset eivät olleet aiemmin tapahtumaan eksyneet. Vuoden teema oli ”The city of sin” ja osa ihmisistä pukeutunut hyvinkin uskollisesti teemaa mukaillen. Itse fantasioin mielessäni hetkellisesti jostakin pvc-viritelmästä, mutta päädyin molempina iltoina hempeämpään lopputulokseen. Ylväästi rukousnauhaa tietenkin kannoin.

For me HBF 2015 was the third one. This year's theme was "The city of sin" and many people had stayed loyal to it with their outfits. I had fantasized about some kind of a pvc-outfit earlier but decided to wear something softer after all. I wore my rosary on both evenings, of course. 

Toisen illan meikki / My makeup for Saturday

Kuva koko asusta / full outfit / Photo: Karla S.


Olen joka vuosi ostanut itselleni seisomalipun, köyhä opiskelija kun olen. Glorialla on kuitenkin mahdollisuus istua esimerkiksi yläkerran baarin puolella ja parvella seinien syvennyksissä. Itku kurkussa ja nilkat tutisten ei siis tarvinnut tänäkään vuonna koko tapahtumaa värjötellä. Tämän vuoden tapahtuma oli erihyvin järjestetty ja esiintyjälista mahtava. Mikin varressa iltoja isännöi ja emännoi Scotty the Blue Bunny sekä Welma Jackpot, voimakaksikko, jota katsoisin vaikka ilman muita esiintyjiä.

I had not been able to buy a numbered seat ticket since I don't have that much money to spend, therefore I had to stand. Gloria as a venue, though, is well-designed and there are seats for example at the bar and on the hollows of the walls. I had some places where to let my feet rest if I felt like dying. The hosts of the show on both evenings were, again, Scotty the Blue Bunny and Welma Jackpot. I could honestly just watch them even without any other performers. 

Ryhmäkuva HBF:n puolelta / Group photo from HBF / Photo: Karla S.


Pahoittelen. Tämä on ainoa  kuva esiintyjistä, jonka kävin nappaamassa. Kännykällä tulee niin rupuisia, että en kehdannut kuvata ja järkkärikuviin tarvitsee luvan. / I'm sorry but this is the only picture of the performers I have! It is useless trying to take photos with my phone and real cameras are not allowed without permission.

Haluaisin puhua kaikista esiintyjistä, mutta mainitsen vain muutaman, ettei postaus veny liikaa. Eniten mieleen jäivät eritoten höyryävän kuuma Ray Gunn ja elävä legenda, jo 60-luvulla uransa aloittanut Shannon Doah. Savolaista vahvistusta toi upea duo Dazzling Tangobatics. En uskonut että kulutetun (mutta kauniin) El Tango de Roxannen tahtiin voisi enää millään tavalla yllätyksellisesti esiintyä, mutta näköjään olin tässä väärässä ja vähän liikutuksesta yleisössä itkeskelinkin. Mainitsenpa vielä pitäneeni hauskaa Lou on the Rocksin ja Erochica Bamboon go-go tanssia katsoessa. Kuitenkin, tähtihetki koettiin lauantaina tribuuttiesityksen merkeissä. Mikäli tuntee minua ollenkaan, tietää että Russ Meyerin eksploitaatioelokuva Faster, Pussycat! Kill! Kill! on yksi lempielokuvistani ja sen antisankari Varla (Tura Satana) jonkin sortin kauneusihanteeni. Jos joku sattui kuulemaan HBF-yleisöstä häiriintyneen rääkäisyn, kun Lou on the Rocks juonnettiin lavalle esittämään Pussycat-tribuutti Tura Satanalle, niin sen äänen lähde olin minä.

I would love to praise all the performers of HBF but it would take too long. To mention only a few of them, I want to start with Ray Gunn because he was unbelievably hot and steamy on stage! Of course, I also need to mention Shannon Doah because she is a living legend of burlesque and started her career already in the 60s. I was also happy to see some awesomeness from Northern Savonia, unbelievable duo Dazzling Tangobatics. I didn't think that anybody could dance to El Tango de Roxanne in a new surprising way anymore but they did! I moved to tears at some point, I must admit. I got other kind of joy when I watched Erochica Bamboo and Lou on the Rocks dancing their crazy go-go numbers. The best moment for me, however, was a tribute show. If you know me, you know that Russ Meyer's exploitation film Faster, Pussycat! Kill! Kill! is one of my favorite and the anti-hero, Varla (Tura Satana), of the movie fits my idea of a perfect woman. If somebody happened to hear a deranged scream when Lou on the Rock arrived to the stage dressed as Tura Satana, it was me who made that noise. 

(I am terribly sorry about my grammar! I am so tired that I have no idea how to write English at the moment. I need to check this post tomorrow.)

Wednesday, March 4, 2015

Lolita Meeting at Manga Cafe

Pääsenpäs viimeinkin päivittelämään! Suuret pahoittelut tästä naurettavan hitaasta päivittelytahdista, mutta minulla on ollut aivan tolkuton kiire. Olen muun muassa juossut jos jonkinmoisissa karkeloissa, viimeisimmäksi nyt Helsinki Burlesque Festivaleilla ja Kamijon konsertissa. Tällä kertaa kuitenkin postausta Lolitat Suomessa FB-ryhmän ensimmäisestä miitistä, joka järjestettiin 21. helmikuuta Manga Cafessa Helsingissä. Meitä kokoontui miitteilemään vajaat kolmekymmentä henkeä. Jännitin aluksi paljon, koska kyseessä oli elämäni toinen lolitamiitti ja ensimmäisestä oli ehtinyt vierähtää jo ihan useampi vuosi. Sitä paitsi viimeksi meitä oli ollut minut mukaan lukien vain kuusi.

Finally I have some time to update my blog! I apologize for my lack of posts. However, I've been ridiculously busy lately! Soon I will upload something about Helsinki Burlesque Festival and Kamijo's concert but now something about a lolita meeting from a few weeks back. Finnish lolitas from a Facebook page called Lolitat Suomessa (Lolitas in Finland) met at Manga Cafe in Tapanila, Helsinki. There was almost 30 of us. I was very nervous about this meeting because I had attented only one lolita meeting before this (years ago) and there had been only six of us. 

Mekon tutkailu käynnissä / Dress exploring

Photo: Ichi

Saavuin miittiin ensimmäisten joukossa ja ehdin vetää hieman henkeä etukäteen. Paikkana nykyinen Manga Cafe ei ole mitenkään erikoinen tai edes hieno, mutta ajoi asiansa tapaamispaikkana. Emme me olisi edes mahtuneet mihinkään tavalliseen kahvilaan, joten nuorisotalolla puitteet olivat siinä mielessä paremmat. Kun paikalle alkoi valua aina vain lisää porukkaa, jäädyin hieman ja keskityin pitkälti juustokakustani nauttimiseen. Yleinen puheensorina veti lopulta mukaansa ja uskalsin minäkin avata suuni. Olen viettänyt suurimman osan elämästäni korvessa eristyksissä sosiaalisista piireistä, joten en ollut ennestään ketään miittiin osallistujista ikinä kunnolla päässyt tapaamaan. Monet toki tiesin internetin ihmemaasta, blogistalkkauksen ja muun ansiosta. Oli kuitenkin hienoa lopulta ihan kunnolla puhua ihmisten kanssa, kun sellaiseen ihmetekoon nykyään jopa pystyn. Pientä ohjelmaakin meillä oli. Miitti oli suunnattu myös lolitan vasta-alkajille, joten termistöä ja brändejä esiteltiin lyhyesti, sen lisäksi myös lolitan pukeutumisetikettiä ihan yleisesti. Tuttua asiaa tuli, mutta myös jotain uutta.

I was one of the first ones to arrive and I had some time to breath before meeting everyone. The current Manga Cafe that we have here is not so special anymore - let alone pretty - but it was roomy enough for us. When people started to arrive I got even more and more nervous and fell silent for a long time. Finally I managed to pull myself together and started to interact with people. Actually I ended up talking a lot with many people. I've lived most of my life in the middle of nowhere so I hadn't met anyone at the meeting properly before. Of course I knew many of the lolitas from the internet, at least their blogs if nothing else. It was wonderful to finally talk with them in person!


Photo: Ichi

Miittiporukka pysyi ihmeen hyvin kasassa huolimatta siitä, että meitä oli niin monta. Valitettavasti kaikkiin en ehtinyt kuitenkaan tutustua, ihan ymmärrettävästikään. Oli kuitenkin hienoa saada uusia kavereita, enkä kadu, että miittiin menin. Päinvastoin. Miittipäivän ilta jatkui vielä Saijan, Nitan, Iiran ja minun osaltani nepalilaiseen ravintolaan. Mukava päivä jatkui siis mukavalla illalla.

People at the meeting stayed surprisingly united even though there were so many of us. Unfortunately I still didn't manage to talk with everyone. I don't regret at all that I decided to participate at the meeting since I made new friends. After the meeting Saija, Nita, Iira and I decided to go to a Nepalese restaurant. The evening was very pleasant!


Asuni / My Outfit (Photo: Ichi)

Bolero : Moi-même-Moitié
Blouse : eBay
Hame / skirt : Juliette et Justine
Bonnet : Millefleurs
Peruukki / wig : eBay
Ristikoru / cross pendant : eBay
Sukat / socks : Bodyline
Kengät / shoes : -

Lopuksi vielä valtava yhteiskuva, jonka saat klikattua isommaksi. Kaikki olivat niin kauniita! Valitettavasti muutama tyyppi ehti lähteä ennen kuvan ottamista.

I will end this post with our group photo. You can click it bigger. Everybody were so beautiful! Unfortunately a couple of people had to leave before we had time to take this photo.

Wednesday, February 18, 2015

Nykiikö?

I'm sorry! Only in Finnish this time! 
Olen vetänyt blogissani linjaksi, että keskittyisin täällä lähinnä tyyliasioihin ja harrastuksiini. Pyrkimyksenäni on siis pitää melko kevyttä, niin sanottua hyvänmielen blogia. Toisinaan, kun tunnen pakottavaa tarvetta, kirjoitan myös hieman vakavammista aiheista ja juuri tämä postaus käsittelisi nyt sellaista. Olen halunnut jo pidemmän aikaa tuoda tässä uudemmassakin blogissani esille neurologisen sairauden, josta kärsin. Postaus on antanut odottaa itseään, mutta kokemani ikävä kohtelu tänään sai minut päättämään, että viimeinkin kirjoitan. Teksti on pitkä ja kuvaton, mutta olen suunnattoman kiitollinen, jos luet sen edes osittain. Kiitos siis etukäteen!

Sairaus, josta haluan puhua, löytyy minulta papereista määritelmällä ”F95.2 samanaikainen äänellinen ja motorinen monimuotoinen nykimishäiriö”, tutummin siis Touretten syndrooma tai TS. Sairaus ei ole huippuharvinainen, mutta harva tietää siitä oikeastaan mitään. Siksi sairaudesta mainittaessa moni ajattelee ensimmäisenä sensaationhakuisia dokumentteja, joissa seurataan holtittomasti kiroilevien ja rivouksia kiljuvien TS-potilaiden arkea. Yleisin aloituskysymys minulle taitaakin olla: ”Pystytkö olemaan kiroilematta?”. Tässä vaiheessa haluaisin oikaista, että kiroiluna ilmenevästä koprolaliasta kärsii hyvin pieni osa TS-potilaista ja esimerkiksi minulla sitä ei ole. TS on siis tarkalleen ottaen neuropsykiatrinen oireyhtymä ja sitä sairastavalle ihmiselle tavallisia ovat tahdosta riippumattomat liikkeet (tic-oireet) ja äännähdykset. Oireet ovat yksilöllisiä, mutta niihin voi kuulua esimerkiksi silmien räpsyttelyä, kasvojen nykimistä, käsivarsien ja jalkojen liikuttelua, kurkun korauttelemista ja niiskuttamista. Purkaukset ovat tahdosta riippumattomia eikä niillä ole mitään tarkoitusta. Sen lisäksi TS:an oireisiin saattaa kuulua keskittymishäiriöitä, ylivilkkautta, impulsiivisuutta ja pakko-oireita. Omalla kohdallani tunnistan oireista aika lailla kaikki paitsi ylivilkkauden - jonkinasteisen impulsiivisuuden sen sijaan sälyttäisin enemmänkin luonteenpiirteeksi kuin sairauden oireeksi.

Muistan kärsineeni TS:an oireista aivan lapsesta asti. Oireet tosin ovat vuosien mittaan muuttuneet. Muistan vahvimmin lapsuudestani erilaiset minua vaivanneet pakkoajatukset ja -oireet. Minulla oli symmetriapakko, joka tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jos tein jonkun liikkeen vasemmalla kädellä neljä kertaa, piti se toistaa oikeallakin kädellä yhtä monesti. Sen lisäksi erilaista tavaroiden siirtelyä ja tietyllä kävelytyylillä etenemistä tein. Muistan myös, että lapsena minun oli pakko inahdella tai kiljahdella välillä holtittomasti. En koskaan pitänyt käytöstäni erityisen normaalina, sillä huomasin kyllä, etteivät muut liikehtineet tai äännähdelleet samalla tavalla. Siksi kärsin jo hyvin pienenä itsetunto-ongelmista ja toisinaan olin jopa varma, että olin hullu. Lapsena minulta ei kovin usein tivattu miksi teen mitä teen (tosin kyllä silloinkin joskus), ehkä se vain kuitattiin jonakin oikkuiluna ja ajateltiin, että kasvaisin siitä yli. En kuitenkaan kasvanut ja oireet jatkuivat, muuttuvat, lisääntyivät ja toisinaan vähenivät vuosien mittaan. Symmetriapakon kaltaisista ajatuksista opin lopulta pois. Suurimmaksi rasitukseksi tulivat myöhemmin silmien ylimääräinen räpsyttely ja niiskutusäänet. Niistä kuittailtiin, mutta ei varsinaisesti kiusattu. Enemmän minua kai pelättiin, kun naamani käyttäytyi niin holtittomasti. Vuosia elin tietäen, että joku minua vaivaa, mutta en uskaltanut hakeutua lääkäriin. Pelkäsin, että minulle sanottaisiin, että oireeni ovat vain tapoja, joista en viitsi opetella pois, tai vielä pahempaa, olisin oikeasti hullu. Lopulta muiden asioiden yhteydessä otin oireeni puheeksi yhdeksännellä luokalla koulupsykiatrilla. Minulle ei osattu antaa diagnoosia. Vasta lukiossa sain oireilleni nimen saatuani lähetteen erikoislääkärin pakeille. En sano, että ahdistukseni lakkasi, mutta taakka putosi puolella, kun sain mustaa valkoiselle siitä, että sairauteni on oikea eikä kuviteltu, että sille on nimi ja muillakin on samanlaisia oireita.

TS on vaikea sairaus siksi, että minulla se oireilee koko ajan. Tic-oireita minulla on minuutin sisään useita kertoja ja huomaan melkein jokaisen. Vaikka oireita on ollut minulla aina, eivät ne silti ole koskaan tulleet niin luontevaksi osaksi minua, että pystyin vain unohtamaan ne. Mitä väsyneempi tai kiivastuneempi olen, sitä vahvemmin oireet näkyvät. Nykimisoireita voin tiettyyn rajaan asti kontrolloida ja esimerkiksi julkisella paikalla ”ticcaan” vähemmän tietoisen itsesuggestion ansiosta. Loputtomiin en oireilua voi kuitenkaan estää ja lopulta padotut ticit purkautuvat tavalla tai toisella. Päivästä toiseen oireita vastaan tappelu on siis tietoista ja henkisesti kuluttavaa.

Melkein koko ikäni olen kärsinyt huonosta itsetunnosta ja ulkonäkökomplekseista enkä voi sanoa, että TS olisi niitä helpottanut. Itse asiassa yksi suurin ongelma itseni hyväksymisen kannalta oli minulle vuosia juuri tämä sairaus. TS:an takia olin pitkään sitä mieltä, että en ikinä voi tuntea itseäni kauniiksi saati että kukaan muu voisi. Olin varma, että minusta nähdään ainoastaan tic-oireeni, eikä mitään niiden takana. Olin ruma ja omituisesti käyttäytyvä luonnonoikku, johon kukaan ei ikinä voisi kiintyä. Olin rikkinäinen kone, johon lääkityskään ei ollut tepsinyt. Kärsin menneisyydessäni masennuksesta aika monta vuotta. Nimenomaan TS oli yksi niistä tekijöistä, joiden takia en voinut päästää itseinhostani irti. Salasin oireitani vuosia. Tein kaikkeni, ettei kukaan huomaisi niitä. Jos joku kysyi, kielsin tai kaartelin. Niiskuttelu oli nuhaa, jokapäiväistä vuosia kestävää nuhaa. Kurkun korauttelu oli sitä, että kurkkuani kutitti. Silmässäni oli elohiiri. En missään nimessä käyttäytynyt mitenkään epätavallisesti! Kieltäminen pahensi oireita ja lisäsi ahdistusta. Minusta tuli vainoharhainen. Minun piti opetella näkemään ja kuulemaan kaikki ympärilläni. En sallisi sitä, jos joku näkisi minun tekevän jotakin omituista. Oli pakko valvoa koko ajan, ettei kukaan katsoisi minua. Jos joku tuijotti minua suoraan silmiin muutamia sekunteja kauemmin, halusin itkeä. Diagnoosin saaminen muutti asioita. Olin 17-vuotias ja ensimmäisen kerran elämässäni tiesin mikä minua vaivaa. Hiljalleen aloin myöntämään asiaa. Saatoin sanoa kavereillekin ihka ensimmäistä kertaa, että tällainen juttu minulla nyt on. Yllätyin kuinka moni sanoi, etteivät he koskaan olleet edes huomanneet tic-oireitani. Moni sanoi huomanneensa ne vasta, kun olin maininnut asiasta. Tajusin, että vaikka sairaus näkyy minulle koko ajan, muut eivät sitä aina edes huomaa. Pieniä helpotuksen hyrähdyksiä.

TS on yhä elämässäni läsnä ja aiheuttaa satunnaista ahdistusta, mutta olen jollakin tasolla oppinut elämään sen kanssa. On helpompi kohdata sairaus, kun uskallan sanoa suoraan, että minulla on sellainen. Olen huomannut, että minut hyväksytään siitä huolimatta. Tosin toisinaan vastaan sitten kävelee näitä ihmiskunnan maanantaikappaleita, jotka pystyvät ampumaan minut yhdellä luodilla alas itsevarmuuden hauraalta pilviharsolta. On ihmisiä, jotka matkivat tic-oireitani. Pahiten sattuu, kun täysin tuntematon ihminen osoittaa minua ja nauraa tai toistaa juuri kasvoillani tekemän liikkeen. On kamala isku, kun joku ilmaisee huomanneensa, että en käyttäydy normaalisti. Jotkut huutelevat, useimmat ilkkujat nauravat tai tuijottavat kuin olisin sekopää. Moni on luullut, että isken heille silmää, tai nauran kun niiskutan vahingossa. On henkisesti äärimmäisen kuluttavaa yrittää selvitä tuntemattomien ihmisten kanssa, joiden elämäntehtävä tuntuu toisinaan olevan yleisen mielipahan aiheuttaminen. Muun muassa tämän takia halusin kirjoittaa tämän tekstin, että voisin lisätä tietoisuutta siitä mikä TS on. TS:asta kärsivä ei missään nimessä tarkoita sairauden takia sanomiaan tai tekemiään asioita. Kaikki on täysin tahdosta riippumatonta ja oireista huomauttaminen voi tehdä oireilijan olon hyvin epämukavaksi. Haluaisin kuitenkin sanoa, että oireisiin ei kuole ja niiden kanssa voi oppia elämään. Jos useampi ihminen oppisi tunnistamaan sairauden, olomme helpottuisi vieläkin. Kysyä saa aina, jos joku sairaudessa askarruttaa. Osoittelu ja matkiminen sen sijaan voi jättää pysyvät haavat.

Saturday, January 31, 2015

Close the Door

Hei kaikki te loistavat ihmiset siellä ruudun toisella puolella! Ajattelin tällä kertaa tehdä postauksen omasta huoneestani. Se ole kovin kummoinen millään lailla, sillä opiskelijabudjetilla ei pahemmin sisusteta, eikä vuokrakämppää saa tuunailla. Suurin osa kalusteistakin on kulkenut minulla 16-vuotiaasta lähtien, kun muutin ensimmäiseen yksiööni. Tänä päivänä vietän yhteiseloa kahden kämppiksen kanssa ja osa vanhoista kalusteista on pitänyt jättää äidin luokse. Minulla on tätä nykyä siis esiteltävänä vain huone, ei kokonaista asuntoa. (Toisaalta voisin kyllä mieluusti tehdä postauksen siitä miten paljon parmesaania meidän jääkaapissa on.) Tästä tulisi pitkä sepostus, mikäli alkaisin joka laatikon sisällön esitellä (eikä kukaan sellaista haluaisi lukea), mutta tervetuloa nyt ainakin pintapuolisesti kurkistamaan Maristolan piilopaikkaan! Pahoittelen kuvien epäselvyyttä. Talvella on ihan mahdoton saada tarpeeksi valoisia kuvia!

Hello wonderful readers! Today I am going to introduce you my room. It is not so special in any way because it is impossible for me as a student to buy expensive furniture - or even decorate properly since we are only renting this apartment. Most of the furniture that I own have been with me since I was 16 and moved to my first own studio apartment. Though all of them don't even fit into my room anymore, since nowadays I share an apartment with two housemates. I won't show ALL of the stuff that I have because this entry would be too long then (and I'm sure that nobody would read even a half of it). But all right, let's take a peek at my room! I apologize that some of the pictures are so blurry. It is so dark in here all the time!


Tältä huoneessani siis näyttää. Sen verran olen siisteyspropagandaa harrastanut, että sänky on poikkeuksellisesti pedattu, mitä se oikeasti kovin harvoin on. Huone olisi melko tilava ihmiselle, joka muuttaa omilleen ensimmäistä kertaa, mutta koska minulle on vuosien varrella jo kertynyt niin paljon kalusteita ja tavaraa, on huoneessani vähän ahdasta. Sen takia matkalaukut ja muut ovat näkyvillä.Työpöydän takana on kolme korillista vanhoja mangapokkareita, joista yritän joku päivä hankkiutua eroon. Sen lisäksi sängynalunen toimii oivana säilytyspaikkana ja sieltä löytyy tanssimattoa, matkalaukkuja ja yhdet keijunsiivetin. Keskellä huonetta on vanha kahden istuttava nahkasohva, jonka olen saanut äitini miesystävältä. Se on yksi lempiasioistani koko huoneessa. Sohvat on mukavia otuksia, varsinkin omat.
Sitten löytyy levyhyllyä ja ylibuukattua kirjahyllyä. Kuuntelen laajasti kaikenlaista musiikkia, mutta levyjen fyysisiä kopioita omistan lähinnä japanilaisilta bändeiltä, Se on eräänlainen keräilyharrastus. Televisiossa on pelit ja vehkeet, siis tallentava digiboxi (jota ilman en voi elää) ja DVD-soitin, koska leffoja pitää päästä katselemaan. Ja kyllä, tuo kaasunaamari on kiinni lampussa. Valo sen alla ei tosin ole toiminut enää hetkeen. Lattialla nököttöö myös varsin sievä posliininukke. Minulla on tuollaisia nukkeja muutama, mutta uuteen kämppään mahtui vain yksi, joten päätin ottaa mukaan kaikkein suurimman ja pompööseimmän.

So, this is it. However, a little bit tidier than it usually is. This room would be a perfect size for somebody who is moving for the first time. For me, it is a little bit small because I have so much stuff (I'm almost drowning in it). I store a lot of bags and other stuff under my bed, for example my dance mat. Between my table and bed I also have three baskets of old mangas that I would love to get rid of some day. In the middle of the room I have an old leather couch that my mother's boyfriend has  given to me. It is a best thing in the world to own a couch! 
Then, I also got two CD racks and overbooked bookshelfs. Even though I love to listen all kinds of music I mostly own Japanese music. Collecting Japanese CDs is actually a hobby of mine. Then I've got a TV, a digibox (that records!!) and a DVD player because I love movies. You can probably spot my gas mask also, it is over my lamp. The last thing I want to mention is that beautiful porcelain doll on the floor. I actually have more of those but only one of them fits into my room. I decided to take the biggest and most pompeuse one with me.

Toinen puoli on omistettu vaatteille. Löytyy siis - yllätys yllätys - vaatekaappi. Sisältö on niin räjähdysvalmiina, että en uskalla ottaa kuvaa. Voin harkita sitten, kun maltan sen siivota. Kaapin seinään on porattu kiinni koruteline, jolta suurin osa koruistani löytyy. Kaapin yläpuolella säilytän peruukkeja, joissa on valmiit kampaukset. Suoria peruukkeja säilytän pusseissa lipastossa. Kaapin päällä näyttää olevan myös petivaatteita, koska kaikki eivät mahdu laatikkoon. Korsetit vievät ihan liikaa tilaa. Vaaterekissä roikkuu suurin osa mekoistani ja sen alapuolella korkokenkäni ja platform-saappaat. Bonneteille ei minulla ole kunnollista säilytyspaikkaa, joten myös ne pitävät majaansa rekillä. En voi muuten tarpeeksi korostaa miten paljon rakastan tuota valkoista tiiliseinää!

The other side of the room is for my clothes. You can find - surprise - a wardrobe. The inside of it is so messy that I don't really want to take a picture of it. I've attached a jewelry rack on the wall of the wardrobe and you can probably see it somehow. On top of the wardrobe I store my wigs that have a hairdo. Straight wigs I keep in their own bags in a drawer. Most of my dresses are hanging in the rack that you can see. Also my high heels and platform boots are in my room.  By the way, I don't have enough words to describe how much I adore that white brick wall that our apartment has!
Kirjahyllyjä toisesta kulmasta. Seinällä oleva absinttimainos on suunnitelmissa kehystää, mutta en ole saanut aikaiseksi sitä vielä tehdä. Tykkään ranskalaisista vintage-mainoksista ja minulla on itse asiassa toinenkin samantyylinen (Moulin Rouge -aiheinen), joka valitettavasti ei postauksessa näy. Hyllyjen vieressä pilkahtaa keskeneräinen öljyvärimaalaus, joka nököttää "kootut jätteet"-laatikon päällä. Laatikossa on kaikkea, mikä ei mahdu yhtään mihinkään. Ovelaa tilansäästöä olen harrastanut pääkoristeiden kanssa ja roikotan niitä siis hyllyjen reunoilla.Ylin hylly on pyhitetty kauneustuotteille ja korulaatikoille. Meikit, ripset sun muut ovat jälleen lipastossa poissa tieltä. Matalammassa hyllyssä säilytän muun muassa japanilaisia muotilehtiä (ja näemmä pehmotipua ja Jägermeister-pulloa), esimerkiksi tosi vanhoja Gothic & Lolita Bibleja, ja niitä harvoja mangasarjakuvia, joita vielä luen. Löytyy pari länkkärsarjistakin tuolta jostain. Sitten löytyisi ihan jopa radio ja aivan helvetisti kirjoja, niin kaunokirjallisuutta kuin tietokirjallisuuttakin. Oikeasti minulla on suhteellisen vähän kirjoja (tarvitsen enemmän), mutta huoneen säilytyskapasiteettiin nähden niitä on liikaa. Luen paljon klassikoita, joten kirjoja löytyy Fjodor Dostojevskista Victor Hugoon. Ja tietenkin kaikki Anne Ricen kynästä lähteneet yksitoista Vampyyrikronikkaa. Go Lestat!

Bookshelfs! That absinthe poster that is on the wall should get frames but I haven't bought them yet. I like French vintage posters and actually have another one with Moulin Rouge theme. You can't see it in these pictures, though. That painting on the right corner is an unfinished one. It stands on top of a basket that has random stuff in it that doesn't fit anywhere else. I've saved space with my head accessories and hanged them up on the corners of my shelfs. The uppermost shelf on the right is for my beauty products (though, makeup I keep in my drawer) and trinkets. Below it I have magazines, for example old Gothic & Lolita Bibles, some comics and some mangas that I still read. Apparently there's also a bottle of Jägermeister and a chick plushie on the shelf.  Then I have a radio and many many many books. Okay, I don't actually have that many but considering the lack of space I have too many. I'd love to have more, though. I love old classics and therefore I have books from Fjodor Dostojevski to Victor Hugo. And, of course, I have all the eleven Vampire Chronicles by Anne Rice. Go Lestat!

Yksityiskohta "kauneushyllyltä", joka saattaa saada ainakin muutaman lukijan hörähtämään. Huoneessa oli kuvatessa ihan pirun pimeää, joten pahoitelen, etteivät yksityiskohdat näy ollenkaan. Hyllyllä komeillee siis eräänlainen pikkuisen vitsillä koottu Versailles-alttari, joka on kasattu Versailles:n palatsista ostetun tarjottimen päälle. Samasta linnasta on ostettu myös soittorasia, pieni peltipurkki (sen sisällä oli saippua), minipeili ja hajuvesi. Kyseinen hajuvesi on Princesse Marina De Bourbonin Reverence ja sattuu olemaan lempihajuveteni. Lempihajuveteni se on ihan oikeasti tuoksunsa takia, ei Versailles-statuksensa. Oikeastaan tavarat ovat ihan halpaa turistikrääsää, vaikka palatsista ostettuja ovatkin, mutta ovat niin ihastuttavan kitschiä, että pidän mieluusti esillä. Laatikko hajuveden alla on muuten Venäjältä minulle tuotu tuliainen, mutta kauniin kuvansa ansiosta ansaitsee paikkansa "alttarilla". Jos tunnistatte mangan kuvassa, niin ymmärrätte varmasti sen paikan myös. Kyseessä on siis ensimmäinen osa Riyoko Ikedan mangasta The Rose of Versailles. Sarjakuvana se ei loppujen lopuksi ole niin tajunnan räjäyttävä (vaikka 70-luvun ällösöpön shoujon värikuvat minuun vetoavatkin), mutta animena lukeutuu lempianimekseni Neon Genesis Evangelionin ohella.

A small detail of my "beauty desk" that might make some of you smile. This is what I call as my "Versailles altar" and I keep it like that partly as a joke. The platter, the box made of tin, the mirror, the perfume and the music box are all bought from the Palace of Versailles. The fragrance is Reverence by Princesse Marina De Bourbon and happens to be my favorite perfume. Not because I bought it from Versailles but because I really love the smell. All of those things are actually very cheap tourist stuff but they're so cute and kitsch that I like to show them off. That black box is actually a souvenir for me from Russia but it is so beautiful that it deserves it place on the altar. If you wonder what is that manga doing there, I can tell you that it is called The Rose of Versailles. The manga by Riyoko Ikeda is really not that special (though I really do love those disgustingly cute shoujo painting from the 70s) but the anime based on the manga is one of my favorite animes of all time alongside with Neon Genesis Evangelion. That's why I keep that book there. And yeah, it is a Versailles thing, you know.

Toisen hyllyn päällä on joitakin pikkuisia matkamuistoja, joita olen ostellut. Absinttipullo on peruja Pariisin matkalta, sake arvatenkin Japanista. Edessä huonosti näkyvät snapsilasit on myös tuotu ulkomailta. Löytyy Ranskalasi ja Japanilasi, mutta myös Puolalasi. Sen lisäksi hyllyllä on yksi kehystetty tussipiirrokseni (Sapatti, jonka näet täältä), kultainen ylioppilasruusu ja tupakkakaupasta ostettu vesipiippu. Piippua käytän sangen harvoin, sillä en pidä tupakasta, mutta esteettinen arvo hökötysessä on korkealla. Kuvassa näkyy myös osa kirjoistani, esimerkiksi kokoelma Gil Elvgrenin pin-up-piirroksia ja Malice Mizerin valokuvakirja, Tietokirjoja hyllyllä on muun muassa hulluudesta eri aikakausina, huumeiden kulttuurihistoriasta, taiteesta, viktoriaanisuudesta, rajatiedosta ja... höhö... X-Filesin jakso-opas. Löytyy muuten Satanic Bible ja Raamattu nätisti samalta hyllyltä myös, molemmat kannesta kanteen luettuina. Jos joku luulee näkevänsä Markiisi de Saden tuotantoa niin, noh, sitäkin näköjään on.
Niin, entäs nuo hampaat? Ne ovat minun hampaistani muotilla tehty jäljennös vuodelta 2003. Sain pitää ne, kun minulta otettiin viimeiset hammasraudat pois.

On the second shelf I have small souvenirs. The absinthe bottle is from France and sake from Japan. The shot glasses I've also bought from those countries plus one from Poland. Then there's also one of my framed drawings on the shelf (Sapatti that you can see here), a golden rose that I got when I graduated from high school and a waterpipe, shisha. I don't like tobacco and therefore don't use that thing often but it sure is very beautiful. You can also see some of my books, for example a collection of Gil Elvgren's pin-up art, Malice Mizer art book and some books about insanity, Victorian era, art, the cultural history of narcotics, occultism and... ohoho, an episode guide for The X-Files. I also have The Bible and The Satanic Bible on the same shelf, and both I have read. Do you think that you can see books written by Marquise de Sade? Well, I have that stuff too. 
What about those teeth? They are made with a mold at a dentist in 2003. I got to keep them eventually. 

Työpöytä olisi tämä. Sillä majailee yleensä vähän kaikkea, eikä se ole ikinä erityisen siisti. Painottamisen arvoista on varmaan, että nuo litkut noissa pulloissa ovat tärpättiä, jota käytän öljyvärimaalaksessa. Paperikukka kaljapullossa (en ymmärrä, miksi säilön alkoholipulloja näin paljon) on itse asiassa wanhoissa saatu ruusu tanssipariltani.

This is my desk, as you can probably guess. Usually it is full of random stuff. Those bottles have turpentine in them that I use when I paint with oil colors. That paper flower (which is in a beer bottle because apparently I like to save my bottles) I got from my dancing partner when I had vanhojenpäivä.

Television alla olevissa lipastoissa minulla on taidetarvikkeita ja kaksi laatikollista elokuvia. Keräilin aikoinaan tosi paljon elokuvia, nykyään vähän vähemmän. Hyvin edustettuina ovat David Lynchin, ja Stanley Kubrickin elokuvat, Quentin Tarantinon leffat minulla taitaa olla kaikki, joskaan eivät nimenomaan kaikki juuri tässä kuvassa. En ole ikinä osannut määrittää leffamakuani, mutta ainakin B-elokuvilla on suuri paikka sydämessäni.

In the drawer under my TV I store my DVDs. You can't see them all in this photo. I used to collects movies a lot in the past. I own many movies directed by David Lynch and Stanley Kubrick and I'm quite sure that I have all the movies directed by Quentin Tarantino. I've never been able to tell my favorite movie genre but there's a big place in my heart for B-movies, at least.

Kuten jo alussa sanoin, huone on minulle turvapaikka ja paikka jossa voin olla minä ja kaiken sen keskellä, mistä minä pidän. Siksi huoneessani on niin paljon elokuvia, musiikkia ja kirjoja. Huoneen on oltava paikka, jossa mahdun rauhoittuman, mutta jossa voin myös toteuttaa itseäni. Siksi tarvitsen myös roppakaupalla vaikkapa taidetarvikkeita. Kerran eräs henkilö sanoi minulle, että kotini on kuin leikekirja. Ympäriinsä on ripoteltu kaikki mitä rakastan, vailla linkittyvyyttä toisiinsa.

I would say that my room is my sanctuary where I spend a lot of time. In my room I can be myself and be surrounded by all the things that I love. It is is a place for relaxing but also for my hobbies. One person once said that my room is like a scrapbook where everything that I like is sprinkled around.