Sunday, August 31, 2014

Berusaiyu no Bara - Osukaru to Andore Hen by Takarazuka - preview

Hello everyone! This blog entry is only in Finnish this time, sorry!

Lupasin taannoin kirjoittaa esittelyn Takarazuka Revuen viimeisimmästä The Rose of Versailles- musikaalisovituksesta, Berusaiyu no Bara - Osukaru to Andore Hen. Musikaalin dvd-julkaisu on Takarazukan sadannen vuoden juhlajulkaisu ja kyseinen tarina on kenties yksi teatteriryhmän tunnetuimpia. Ymmärtääkseni The Rose of Versailles saatettiin musikaalilavoille ensimmäisen kerran jo 1970-luvun puolella.
Takarazukasta tietämättömille kerrottakoon, että kyseisen teatteriryhmän pääkallopaikka sijaitsee Takarazukan kaupungissa, Hyōgon prefektuurissa. Sen kaikki näyttelijät ovat naisia ja he erikoistuvat esittämään joko naisten tai miesten rooleja. Miesroolien näyttelijöitä kutsutaan otokoyakuiksi ja naisia onnayakuiksi. Tyylillisesti Takarazukan showt lähestyvät länsimaalaista Broadway-tyyppistä musikaaligenreä, mutta lavalla on nähty myös japanilaisia kansansatuja sekä japanilaiseen sarjakuvaan perustuvia näytelmiä, kuten juuri tämä mistä puhun. Takarazukan sisällä toimii useita pienempiä esiintyjäryhmiä, joita kutsutaan nimillä Flower Troupe, Moon Troupe, Snow Troupe, Star Troupe ja Cosmo Troupe. Jokaisella ryhmällä on oma erityisvahvuutensa.

Mikä on siis The Rose of Versailles? Berusaiyu no Bara - Osukaru to Andore Hen perustuu Riyoko Ikedan piirtämään mangaan, joka julkaistiin ensimmäisen kerran Japanissa vuosina 1972-1973, mutta sitä ei olla vieläkään käännetty esimerkiksi englanniksi, lukuun ottamatta fanikäännöksiä. Manga sovitettiin 40-jakoiseksi animaatioksi 70- ja 80-lukujen vaihteessa. Kymmenen ensimmäistä jaksoa on julkaistu videokasetilla myös Suomessa Lady Oscar nimen alla. Tarina sijoittuu 1700-luvun Ranskaan, Versailles’n hoviin ja seuraa tapahtumia Marie Antoinetten hallintokauden alkutaipaleesta aina Ranskan vallankumoukseen asti. Tarina käy läpi useita sivujuonia aina salaliitoista kiellettyyn rakkautteen. Pääpaino on kuitenkin henkilöllä Oscar François de Jarjayes, kuningasperheen kauniilla suojelijalla, joka on syntymästään lähtien kasvatettu miehenä, vaikka hän on biologisesti nainen. Berubara seuraa Oscarin elämänvaiheita Bastillen valtaukseen saakka, miten hän kasvaa, julistautuu kuningattaren uskollisimmaksi suojelijaksi ja lopulta liittyy Robespierren lietsomaan vallankumoukseen lopettaakseen köyhyyden ja aatelisten sortovallan. Taustalla Oscarin palvelija, André Grandier, yrittää löytää tasapainon tunteilleen Oscaria kohtaan, jotka vaihtelevat veljellisen ystävyyden ja palavan romanttisen rakkauden välillä. 70-luvun tyttösarjan tapaan tarina on täynnä ruusujen terälehtiä, timanttisilmiä ja riipaisevia rakkaushuolia, mutta myös vakavampaa tarinaa rakkaiden menettämisestä, itsensä löytämisen vaikeudesta ja köyhyydessä kipristelevien kansalaisten hädästä.


Uusinta Takarazukan The Rose of Versailles –musikaalia esitettiin vuoden 2014 alussa ja kuten koko nimestä voi päätellä, keskittyy sen siis Oscarin ja Andrén yhteiseen storylineen, siksi esimerkiksi Marie Antoinettea ei puheroolissa nähdä ollenkaan ja Fersenin ja Oscarin yhteiset kuviot skipataan yhdellä kohtauksella. Musikaalin on kirjoittanut Ueda Shinji ja hän on myös ohjannut sen yhdessä Tani Masazumin kanssa Snow Troupelle. Oscarin roolia näyttelee Sagiri Seina ja Andréa tulkitsee Yumeno Seika. Mikäli alkuperäistarina on tuttu, on näytelmän tarinaa melko helppo seurata, vaikka japani ei hyvin taipuisikaan. Julkaisua EI ole tekstitetty. Eroja alkuperäistarinaan toki löytyy, osa hahmoista puuttuu ja osa hahmoista on täysin uusia. Tottakai musikaali painottaa myös eri asioita kuin alkuperäistarina, sillä sen pääpaino on Oscarin ja Andrén hiljaa kytevässä rakkaudessa, joka muunmuassa animessa on suurimman osan ajasta näkymätön sivujuoni ennen suurta finaalia. Musikaali on jo tässä kuosissaan noin 159 minuutin pituinen, joten rönsyileviä sivujuonia on syytäkin ollut karsia. Siinä mielessä esimerkiksi Marie Antoinetten edesottamukset lavalle tuotuna vain söisivät tärkeiltä kohtauksilta tilaa ja tarinasta tulisi nopeasti puuduttavaa katsottavaa, kun se venyisi liiaksi. Jos on tottunut mangan keveyteen, nielee Takarazukan sovituksen varmasti helposti. Animea 20 loppupuolen jaksoa painostanut synkkä tunnelma ei ole yhtä vahvasti läsnä musikaalissa, vaan se taipuu enemmän kevyen viihteen puolelle. Yhtä montaa nenäliinaa ei siis tarvitse varata tätä tarinaa varten, mutta muutamaa voi harkita.

Snow Troupen tulkista tarinasta on näyttävä ja keskittyy yksityiskohtiin. Esimerkiksi taistelukohtaukset on koreografioitu upeasti ja ne yhdistelevät teatterikamppailua sekä tanssia. Näyttelytapa on ylilyövää, joten näyttelijöiden ylenpalttinen ilveily sekä dramaattiset reaktiot voivat vaatia hetken totuttelemisen. Käytännössä näyttelijät liikehtivät kuin animehahmot, mikä voi tottumattoman katsojan mielestä näyttää aluksi jopa naurettavalta. Myös otokoyakujen matalaksi pakotettu ääni saattaa vaatia muutaman repliikin sulatteluajan ennen kuin tyyliin tottuu. Kun tapaan näytellä oppii suhtautumaan, tulee tyylistä itse asiassa hyvin mielenkiintoinen ja laskelmoituja eleitä sekä asennonvaihtoja on kiinnostavaa tarkkailla. Hahmot ovat eräällä tavalla kuin kauniita maalauksia, sillä asennoista luodaan esteettisiä asetelmia. Aika ajoin tarina sortuu naurettavaan melodramaattisuuteen, mutta toisaalta on kyseessä Riyoko Ikedan shoujoon pohjautuva romanttinen tarina, joten on melkein hölmä odottaa muuta.


Lavastus on toteutettu tasoissa ja kohtauksia näytellään esiripun edessäkin, jotta tarina ei keskeytyisi lavastevaihdosten takia jatkuvasti. Ja koska kaikki muukin musikaalissa on suurta, myös puvut ovat. Yhden katselukerran voisi käyttää lähes kokonaan pukujen upeiden yksityiskohtien tarkkailuun ja itse asiassa melkein suosittelen sitä. Tosin ei musiikissakaan ole mitään vikaa, vaan lavalla kuullaan monia tarttuvia ja kauniita kappaleita loistavina tulkintoina. Suosittelen lämpimästi kuuntelemaan esimerkiksi musikaalin niin sanotun teemakappaleen Bara Versailles, joka esitetään niin alku- kuin loppunumerona. Sen lisäksi vaikkapa Mittsu no Chikai on suosittelemisen arvoinen. Kappaleita varioidaan paljon ja riippuen minkä vuoden showta katsoo, esitetään niitä hieman eri tavalla.

Oma kokemukseni Berusaiyu no Bara - Osukaru to Andore Henistä on varsin positiivinen ja tunsin, että sain rahoilleni vastinetta. Valitettavaa on, että Takarazukan julkaisujen hinnat pomppivat yleensä pilviharsoissa asti. Musikaali on tosiaan levyllä kokonaisena ja ekstramateriaalina löytyy videomateriaalia harjoituksista. Jos olet ennestään Berubara-fani, etkä ole Takarazukaan tutustunut, suosittelen tekemään sen viimeistään nyt. Sen sijaan jos alkuperäistarina ei ole tuttu, kannattaa joko lukea manga tai katsoa anime ennen musikaalia, sillä perässä pysyminen ilman tekstityksiä vaatii ennakkotietoa juonesta. Totta kai jos olet kielessä lahjakas, niin siinä tapauksessa tilaa dvd (esimerkiksi CDJapanista) vaikka heti!

Tuesday, August 26, 2014

Sequin Parade


Hoi! Pahoittelut päivitystauosta. Olen tehnyt muuttoa ja hoitanut juoksevia asioita siellä sun täällä. Saavuin sunnuntaina opistolle Kauniaisiin ja ensivaikutelma paikasta on ollut melko positiivinen. Alueena opisto on hurjan viihtyisä ja asumistilatkin jopa siedettävät - joskaan en edelleenkään ole tottunut ajatukseen jaetusta huoneesta. Huonetoverissani ei siis ole mitään vikaa, olen kokenut hänet hyvin mukavaksi persoonaksi. Introverttina ihmisenä minun on kuitenkin hyvin vaikea sopeutua siihen, että en saa olla käytännössä ollenkaan yksin ja solukeittiössäkin pitää kokata olka jonkun toisen olkapäätä hipoen. Siksipä etsiskelen uutta asuntoratkaisua aktiivisesti. Eipä minulle kuolema täällä opistolla elellessä kuitenkaan vielä tule.

Hi! I'm sorry that I haven't updated my blog for a while. There just have been so many things to do lately but now that I've moved to Kauniainen, I can finally write something. I arrived to the campus of Workers Academy on Sunday and the first impression of the place was quite positive. The area is very pretty and the rooms for students are also ok. I still haven't learned to live with a roommate (well, I've been here only for three days) because I've used to have my own space and own peace. My roommate is actually very nice, I'm not complainin about her at all, we come along. The problem is my introvert personality and that's why I'm looking for a new apartment. 

Yksi suurimmista ongelmista opistolla on tilan puute. Omia kalusteita ei saa tuoda, joten puolta elämästäni joudun edelleen säilyttämään muuttolaatikoissa. Luulin sitä paitsi, että jätin todella rankalla kädellä tavaraa kotiin, mutta en näköjään tarpeeksi. Vaatekaappikin natisee liitoksistaan. / The other problem is that I have too much stuff and it doesn't fit in the room. I can't even bring extra shelfs because bringing own furniture is forbidden. I thought that I packed quite lightly but a guess I didn't. My little closet for clothes will explode soon since it is so stuffed.

Kaikki on vielä melko sekavaa. Kauniaista en tunne ollenkaan, busseilla ajelu on jännittävää ja kurssejen aloittaminenkin arveluttaa. Toisaalta ihanan tuore ja motivoitunut asenne opiskeluun välivuoden jälkeen, mutta toisaalta pelottaa olenko jo ehtinyt tuudittautua läksyttömään elämäntapaan. Katsellaan. Ainakin kurssitarjonta on mahtava, vaikka filosofian laajat opinnot puuttuvatkin. Taidan keskittyä yleiseen kirjallisuustieteeseen.

Everything is confusing at the moment. I haven't had time to explore Kauniainen yet and I have no idea how this place works. The school subjects seem very interesting, though. I'm not even that sad anymore that this school doesn't provide as much philosophy courses as I would have liked to take. I think I am going to start studying comparative literature. It is actually very weird to come back to school suddenly after a gap year. I feel fresh and motivated, however. I think that it's nice to study something at last, after a long break.

Ainiin. Kävi muuten pieni tapaturma ruohonleikkurin kanssa ja oikea puoli päästäni näyttää nykyään tältä. Okei, ihan niin dramaattisesti eivät karvani pudonneet, vaan kampaajalla kävin. / Oh yes, I had a terrible accident with a lawn mower a while ago. Okay nope, I just cut my hair like this because I wanted to. 

Helsinkiin tulin itse asiassa jo lauantaina Paljettipommi-nimisen burleskitapahtuman takia. Suomen ensimmäisen burleskilehden ensinumerohan näki päivänvalon tuona kyseisenä lauantaina ja sitä juhlittiin Ravintolalaiva Wäiskissä. Pääsylipun hintaan kuului Paljettipommi-lehden ensimmäinen numero ja sen sai käteensä ovella. Lehden kunniaksi lavalle nousi kotimaisia burleskin suurnimiä, kuten Frank Doggenstein, Bent van der Bleu, Lola Vanilla, Bettie Blackheart , Kiki Hawaiji, Sandy Jungle , Olivia Rouge , Pepper Sparkles , Gigi Praline, Randy of Finland, Albine A. Dorable, Marie la Mint, Welma Jackpot ja Stella Polaire. Esiintymisnumeroina nähtiin esimerkiksi arkistoista kaivettuja ensinumeroita ja repertuaarista poistettuja esityksiä nostalgian vuoksi.

I arrived in Helsinki already on Saturday. I went to a burlesque event called Paljettipommi. The event celebrated the publication of the first Finnish burlesque magazine, Paljettipommi. We got the first issue of the magazine at the event that was held at a Restaurant ship Wäiski. We saw great Finnish burlesque performers on stage, for example: Frank Doggenstein, Bent van der Bleu, Lola Vanilla, Bettie Blackheart , Kiki Hawaiji, Sandy Jungle , Olivia Rouge , Pepper Sparkles , Gigi Praline, Randy of Finland, Albine A. Dorable, Marie la Mint, Welma Jackpot and Stella Polaire. They performed some of their old acts for the nostalgy.

Tapahtuman juonsivat ihanat Kiki Hawaiji  (vasemmalla) ja Bettie Blackheart / The event was hosted by these beautiful ladies, Kiki Hawaiji (on the left) and Bettie Blackheart.


Cherry Turbo-Cherry Dee

Kuvia en paljon ottanut, sillä halusin keskittyä esityksiin ja puhelimella kun ei toimita ottaa räpsyjä hämärässä tilassa liikkuvista kohteista. Pitkään aikaan en muista hymyilleeni yhtä pitkään tauotta, ihan poskilihaksiin sattui. Meno oli mahtava ja tunnelma iloinen. Mikäli fyysistä kopiota Paljettipommista ei onnistu itselleen haalimaan, niin ei hätiä, lehti julkaistaan aina myös digiversiona. Sitä voi lukea tästä. Ihan loistavaa, että Suomeen saatiin Kiki Hawaijin avulla burleskia käsittelevä lehti, sillä tämä kertoo vain siitä, että aiheesta ollaan kiinnostuneita ja kyseinen lavataiteen muoto vakiinnuttaa asemaansa pienessä maassamme entisestään.

I didn't take many pictures because I didn't have my camera with me and I wanted to concentrate on the show itself. I had so much fun during that evening! I don't remember when was the last time I smiled that much. The atmosphere at Finnish burlesque events is always delightful. I am so glad that people here are interested in this artform and the status of Finnish burlesque is looking good. It is possible to read the Paljettipommi magazine (in Finnish) here


Juhlalookissani oli aavistus vintagen tuntua. Kuvaamisesta kiitos smrzj:lle, joka mukanani juhli. / I wanted a vintage-inspired look for the event. Thanks for the photos, smrzj!

Mekko / dress : Light In The Box
kengät / shoes : -
korvakorut / earrings : H&M
hiuslisäke / hair extension :  eBay

Tässäpä kaikki tällä kertaa. Enempää en juuri nyt jaksa lätistä, koska energiatasoni on mitä on, kun totuttelen uuteen rytmiin ja yritän taas muistella, että millaista se aikataulutettu elämä on. Kuulemiin!

That was all this time. I am tired because of my new day rhythm and will write more later. Until next time!

Monday, August 4, 2014

Do you remember how we used to dance?

Hoi! Suokaa anteeksi, jos aiheutin teille painajaisia tulevaksi viikoksi avauskuvalla. Oli kuitenkin väistämätöntä, että ennemmin tai myöhemmin iltapuhteena luukutetut RuPaul's Drag Racen jaksot purkautuvat jonakin tällaisena blogissani.

Hi! My apologies if I caused you nightmares with  that photo of me. I have, however, watched so much RuPaul's Drag Race lately that it was obvious that I would upload something as freaky as that to my blog sooner or later.

No mutta! On taas se aika kesästä, kun Maristolan tekisi mieli pakata laukut ja muuttaa maakuoppaan aurinkoa ja lämpöä pakoon. En ole koskaan pitänyt kesästä, enkä tule siitä ikinä pitämäänkään. Kun alabasterinvalkoinen goottihipiä on jatkuvasti kauttaaltaan lotrattava limaisilla imelänhajuisilla aurinkovoiteilla, päivänvarjoa raahattava minne ikinä menenkään ja pyöreät kakkulat täytyy pitää aina valmiina himmentämään auringonsäteiden puhkovaa kirkkautta, tulee tietenkin suhteellisen uskottava nosferatufiilis. Jossain vaiheessa koko touhu alkaa kyllästyttää kuitenkin siihen potenssiin asti, että tekisi mieli vain loikata jätesäkkiin ja pyytää jotakuta raahaamaan hihnasta aina pimeästä tilasta toiseen pimeään tilaan. Eikä kyse ole edes pelkästään ulkonäöllisistä seikoista. Kuumuus ei ole kivaa.

Aanyway. I've had enough of this thing called summer already. I'm sick and tired of wearing sunlotion and sunglasses and carrying parasol with me all the time. It gives me that creepy cool vampire feeling, yes, but I'd be more than happy if it was fall already. I've never liked summer and heat, and I never will. 

Suomen kesää ja voitettua kesämökkiallergiaa. / Summer in Finland

Mitäpä kuuluu minun elämääni? Sanoin muutama päivä sitten vuokrasopimukseni irti ja valmistaudun muuttamaan Kauniaisiin elokuun lopussa. Olen hurjan innoissani! Universumi ei kuitenkaan antanut minulle kovin onnekkaita arpalappuja ja majoitusmuotoni tulevassa koulussani, kansanopistossa siis, tulee olemaan kahden hengen huone. En ole iloinen asiasta lainkaan, enkä nyt rehellisesti sanottuna kovin motivoitunut menemään mihinkään kansanopistoonkaan, mutta päätin, etten Iisalmeen jää enää yhdeksikään vuodeksi, joten ratkaisuja oli tehtävä. Toivon siis, että majoitusmuotoni tulee muuttumaan mahdollisimman pian. Ei ole kyse siitä, että pelkään saavani ikävän huonetoverin, mutta kun on neljä vuotta asunut yksin, mielellään asuisi jatkossakin, edes vähintään solussa, jossa yksin saa olla edes omassa huoneessaan. Onnekkaana ihmisenä löytäisin töitä mahdollisimman pian, vaihtaisin asumistyyliä ja kirjaisin itseni avoimeen yliopistoon. Mutta katson mahdollisuuksiani myöhemmin. Tärkeintä on, että Pohjois-Savon jää minulta nyt historiaan tukikohtana.

So what is actually going on in my life at the moment? I'll be moving away from Iisalmi in the end of this month and I'm so excited! I'll be moving to Kauniainen which is near Helsinki, the capital of Finland. The only problem is that my room is going to be a twin room so I won't really get any privacy there. It sucks, really. I'll be going to folk high school for one year since I've decided that I don't want to stay in Iisalmi any longer and I'm done with gap years. I am not too excited about the place I'll be going but I will figure something out and start looking for another apartment. I've lived alone for four years and I've gotten quite used to it. I love my privacy! Maybe I'll try to get a job from Helsinki, hmm, maybe! Anyway, I'm happy that I can move away from Northern Savonia which is far away from everything. 

Terassitervehdys smrzj:lta ja minulta. / Smrzj and I say hello.

Gakutokin sanoo hei! / And Gakuto says hi too!

No mutta. Smrzj kävi kylässä mörskässäni. Sovittiin Japanissa, että hän käy luonani Iisalmessa vielä kerran, koska hän ei ollut nähnyt uusinta asuntoani. Kävimme nuuskimassa terassi-ilmaa ja minä loilotin noloa suomi-iskelmää karaokebaarissa.

My dear friend, smrzj, visited my place a while ago. In Japan he promised to come to Iisalmi once more because he hadn't seen my newest apartment yet. We had lots of fun, we went out and I even sang embarrasing Finnish karaoke at a bar.
Jos tietää minua vähän paremmin, niin tietää, että tykkään ihan oikeasti Tuure Kilpeläisen musiikista. Kiuruveden Iskelmäviikolla ongin kyseisen herran yhteiskuvaan. Hän oli nähnyt minut eturivissä laulamassa. Oli kuulemma uskomatonta, että muistin kaikkien kappaleiden sanat. Noh, jotenkin ne tuppaavat tarttumaan, kun suurin osa kuuntelemastani musiikista on kielellä, jota en itse osaa.

If you know me well, you also know that I love Tuure Kilpeläinen's music. I was at his band's gig in Kiuruvesi and took this photo with him. Tuure had seen my at the front row and noticed that I knew all the lyrics. He was amused by that. 

Musiikillisissa merkeissä voisin vilauttaa myös viimeisimpiä levyhankintojani, joita posti on minulle hyvin hyvin hitaalla tahdilla kiikutellut:

And because I mentioned music, I can as well show the newest CD's I've bought:

Femme Fatale - Freya (limited edition), Kamijo - Mouling Rouge & Yamiyo no Lion, Raphael - Singles. 

Kamijon molempien singlejen mukana tuli aito Kamijon nimikirjoitus. Tuntuu, että hukun niihin, sillä minulla oli myös Louisin ensimmäisen painoksen mukana tullut nimmarikortti häneltä. Sen nimmarin annoin jo hyväntekeväisyytenä eteenpäin, sillä luulen, että pärjään kahdella Kamijolla oikein hyvin.

I got Kamijo's autograph with both of the singles. It's funny since I already had his autograph from the first press edition of Louis. I gave that autograph away because I don't really need three of them.

DVD kuvassa on japanilaisen Takarazuka Revuen juhlavuoden musikaalisovitus Riyoko Ikedan mangasta (ja animesta) The Rose of Versailles ja se keskittyy Oscarin ja Andrén yhteiseen tarinaan. Teen tarkemman esittelyn musikaalista myöhemmin blogissani. 

The DVD in the picture is Takarazuka Revue's newest musical adaption of Riyoko Ikeda's legendary manga (and anime) The Rose of Versailles. This musical focuses on Oscar and André's storyline. I will write more about this musical later to my blog.

Lopuksi voisin kertoa vielä kuulumisia teatterista. Teatterikesäni on siis käynnistetty, nimittäin kaksi näytöstä monologinäytelmästämme Sovitus on ehditty jo vetäistä läpi. Tuntuu, että pääsin hahmooni täydellisesti sisään vasta aivan viimemetreillä. Koin ajoittain melkoista stressiä roolihahmoni kanssa ja se on minulle hyvin epätavallista. Olen kuullut olevani metodinäyttelijä ja olen myös itse melko samaa mieltä tästä luonnehdinnasta, joten hahmon mielenmaailma oli minulle toisinaan hyvin vaikea ymmärtää. Roolihahmoni kärsii siis vakavasta psykoosista ja turvautuu huumeisiin rauhoittaakseen itseään. Psykoosin näytteleminen ihmiselle, joka ei ole itse henkilökohtaisesti sellaista kokenut voi olla melkoinen taiteellinen itsemurha. Tunnen kuitenkin, että loppujen lopuksi löysin hyvän draivin roolin tekemiseen ja monologin lausuminen tuntuu hyvältä. Sovitus ei ole siis perinteistä kesäistä heinälatoromanssi- ja viinanhakureissuteatteria. Näytelmän tarkoitus on herättää ajatuksia, ei ehkä niinkään viihdyttää ja keventää päivää. Aihe on haastava ja raskas ja esitys monitulkintainen, siksi olen suunnattoman iloinen siitä, miten positiivisen vastaanoton se on saanut. Seuraavan kerran pääsemme lausumaan monologeja Tampereen teatterikesässä. Hurjaa!

Finally, I will tell something about the monologue project Sovitus we are currently performing. We've had two shows already. The show is not typical joyful summer theater, it is something that is not made just for entertainment. It is meant to make people think. My character, for example, suffers from severe psychosis and is trying to ease her pain by abusing drugs. Since I've never experienced psychosis, the role was very challenging and stressful to execute. I can honestly say that I started to understand my character's mind well in the last minutes. Now, however, playing my character feels very good. I couldn't be any happier with the reviews that we have gotten. The play is very dark and metaphorical so we weren't sure if people would even like it. Next time we are going to perform in Tampere. Yay! 

Täysin mihinkään mitenkään liittymätön kuva, mutta tämän näköisenä kävin Alkossa. Sain mitä halusin joka tapauksessa. / This photo has nothing to do with anything but this is how I looked when I went to buy alcohol from local liqueur store. I got what I wanted, luckily.