Monday, April 28, 2014

Takashi Miike's Crazy Movies

Takashi Miike on tuottoisa japanilainen elokuvaohjaaja, joka on tunnettu elokuviensa kiistanalaisuudesta ja runsaasta väkivallan kuvaamisesta. Hänen tuotantonsa vaihtelee kuitenkin surrealistisesta kauhusta kokoperheen elokuviin. Kauhupainotteisia leffasuosituksia Miikeltä? Tässä tulee:

Takashi Miike is a Japanese filmmaker who is famous for his controversial and highly violent movies. His works, however, range from surrealistic horror to family movies. Want me to recommend some of creepy his works? Here you go: 

GOZU (2003) 


Gokudô kyôfu dai-gekijô: Gozu on ehdottomasti suosikkini kaikista katsomistani Miiken elokuvista. Yakuzapomo määrää vainoharhaisen poikansa Ozakin salaa tapettavaksi, mutta kun Ozaki katoaa kesken automatkan jälkeäkään jättämättä, on mieheen kovasti kiintyneen kollega Minamin keinolla millä hyvänsä löydettävä hänet. Alkaa surrealistinen matka läpi pienen kaupungin, jossa omituiset tapahtumat seuraavat toisiaan ja Ozakin kohtalo saa yhä enemmän yliluonnollisia sävyjä.

Gozun juoni ammentaa kreikkalaisesta mytologiasta ja lyö sopivasti läskiksi yhdistelemällä yakuzaelokuvaa, kauhua ja komediaa. Minami kohtaa matkallaan mitä omituisimpia henkilöitä: Kahvilan vakioasiakkaat naukuvat, mieshenkilökunta meikkaa ja pukeutuu naistenvaatteisiin, puolialbiino autonkorjaaja lukee pornoa keskellä heinikkoa ja paikallisen ryokanin emäntä haluaa pakkomielteisesti juottaa asiakkailleen rintamaitoaan. Viimeinen niitti on, kun Minami lopulta tapaa naisen, joka kivenkovaan väittää olevansa ”hänen Anikinsa” (Minamille Ozaki on Aniki).

Onko elokuvassa mitään tolkkua? Ei. Loppuhuipennuksen takia suosittelen elokuvaa kuitenkin jokaiselle, joka ei kavahda japanilaisen elokuvan erikoisuuksia. Gozu jää mieleen, enimmäkseen hyvässä. Siinä missä länsimaissa pienen budjetin elokuvilla on yleensä huono maine, voi Gozu ehkä tehdä poikkeuksen sääntöön. On vaikea sanoa Gozusta mitään enemmän, sillä en halua pilata yllätysmomentteja. Kaiken kaikkiaan elokuvaa luonnehtisi ehkä parhaiten adjektiiveilla: perverssi, hajanainen, kiero ja aivan pirun hauska.

Gozu is definitely my favourite movie from Miike at the moment. It takes inspiration from greek mythology. Yakuza boss orders his son Ozaki to be secretly assassinated, but Ozaki disappears mysteriously from his colleague Minami's car. Minami - who is strongly devoted to Ozaki - leaves on a journey to find him. During his trip, Minami encounters with many strange people: crossdressing waiters, men who make cat noises, half-albino car mechanic and a woman who wants to breast feed her guests in her ryokan. Lastly he meets a beautiful woman who claims to be Minami's Aniki (Minami calls Ozaki "my Aniki"). 

The movie will stay in one's mind for a long time. It has absolutely no point at all, but the plot twist in the end just screams to be seen. The best way to describe Gozu without spoiling the plot is to call it perverse, disjointed, twisted and damn funny.

ICHI THE KILLER (2001)


Ichi the Killer, eli Koroshiya 1, perustuu Hideo Yamamoton mangasarjaan. Erään yakuzaliigan pomo, Anjo, murhataan brutaalisti, mutta jäljet murhateosta siivotaan niin tarkasti, että hetken liigan jäsen Kakihara – kauttaaltaan arpinen ja lävistetty - uskoo vakaasti pomonsa olevan vielä elossa. Tämä hieman – eikä edes vain hieman – pimahtanut sadomasokisti etsii käsiinsä vastustajaliigan jäsenen ja kiduttaa hänet lähes hengiltä, että saisi tunnustuksen pomonsa kohtalosta. Lopulta polut johdattavat Kakiharan todellisen syyllisen, Ichi nimisen psykoottisen murhaajan jäljille. Kakihara obsessoituu Ichistä, sillä uskoo miehen tarjoavan hänelle sellaista kipua, mitä Anjo ei hänelle koskaan pystynyt tarjoamaan.

Käytännössä Ichi the Killer on siis sadomasokistisen euforian perässä juoksua ryyditettynä vinksahtaneilla antisankareilla, loistavalla musiikilla ja pikimustalla huumorilla. Elokuva näyttää hyvältä, kuulostaa hyvältä, mutta tuntuu pahalta. Miiken taito on kutitella kidutuskohtauksillaan paatuneimmankin kidutuselokuvien katsojan inhontunteita (vrt. Imprintin kidutuskohtaus bordellissa). Järkeä elokuvassa on suurin piirtein yhtä paljon kuin Gozussa, mutta lajityyppiä arvostavalle on Ichi the Killer must. Brutaaliutensa takia elokuvaa on bannattu ja leikelty siellä sun täällä. Tosin minulle elokuvassa oli paljon muutakin kuin ympäriinsä räjähtävät tekoveripussit.

Ichi the Killer is based on Hideo Yamamoto's manga. A Yakuza boss Anjo is brutally murdered but the crime scene is so well cleaned up that one member of the yakuza believes Anjo to still be alive. This not-so-sane sadomasochist called Kakihara tortures one member of a rival yakuza clan to get a confession that they have kidnapped Anjo. Finally he discovers the real guilty one to be a psychotic killer called Ichi. Kakihara becomes obsessed with Ichi since he believes that Ichi can cause him pain that he has only dreamed of.

Basically the movie is about a search of sadomasochistic pleasure (not in a sexual way). The story has twisted antiheroes, great music and a great amount of black humor. The movie looks and sounds good but feels bad. Miike has a great skill of tickling one's tolerance level towards graphic movie violence. For those who have a thing for these kinds of movies, Ichi the Killer is a must-see. In my opinion, there's much more in the film than just exploding fake blood bags.

THE HAPPINESS OF THE KATAKURIS (2001)

Mitä ylipäätään voi sanoa kauhumusikaalikomediasta The Happiness of the Katakuris (Katakuri-ke no kôfuku)? Ainakin sen, että se edustaa tyystin toista maata kuin edellä kuvatut kaksi elokuvaa, vaikka surrealismi on vahvasti läsnä tässäkin rainassa. Karkkiväreillä, muovailuvaha-animaatioilla ja yliampuvalla näyttelytyylillä kokoon kursittu elokuva on matka Katakurien majatalon arkeen, jossa yksi vieras toisensa jälkeen kuolee selittämättömissä olosuhteissa. Majatalonsa mainetta suojellakseen perhe ei suinkaan ilmoita kuolemantapauksista poliisille, vaan päättää haudata ruumiit metsään sitä mukaa, kun niitä tulee.

On hauskaa miten näin moraalisesti arveluttava elokuvakonsepti voi olla niin elämänmakuinen ja onnellinen. Ruumiiden kohtaloa ei sen enempää pohdita, vaan ne nousevat zombeina tanssimaan eeppisten musikaalinumeroiden taakse. Vaistoinkäyminen toisensa jälkeen voitetaan ja Katakurien onni eikun kukkii. Elokuvan jälkeen olet onnellinen. Ainakin jos olet yhtä sekaisin kuin minä.

What can I say about The Happiness of the Katakuris? At least that this horror/musical/comedy is nothing like the movies I described earlier. This movie also is psychedelic as hell, but t the same time it is so happy and full of life. It has even calymation sequences and over-acting! The family of Katakuri owns an inn where a guest after guest dies without any explanation.  In order to protect the reputation of the inn, the family doesn't tell anyone about the bodies, they decide to bury them in the woods instead.

It's so funny that a movie which is so morally wrong can be so full of life and happiness. The zombies of the dead guests dance on the background of the musical acts, the hardships of the family are left behind and the happiness of the Katakuris blooms. You will feel delighted after this movie. If you're as crazy as me, at least.

Sunday, April 20, 2014

Sparkling Holiday

Hoi internetkansa! Ajattelin vilauttaa hieman elonmerkkejä blogissani, vaikka varsinaista asiaa minulla ei nyt juurikaan ole. Päiväni koostuvat yliopiston pääsykokeisiin opiskelemisesta, teatteriharkoista ja tavallisesta arjen pyörittämisestä. Lähitulevaisuudessa kuitenkin ajattelin armasta blogin lukijakuntaa lähestyä uusilla elokuvaesittelyillä (lähinnä eksploitaatiota) sekä mahdollisella tyylipostauksella. Tilailin nimittäin pari mekkosta tulevaa Tokion reissua varten. Postausehdotuksia saa myös ehdotella, otan niitä mieluusti vastaan!

Hello, dear internet people! I just wanted to inform that I, indeed, am still alive. There's really nothing much to write about yet, though. I've been studying for the entrance examinations of various universities and practicing our upcoming play. In the near future I'm going to post some movie introductions (mostly exploitation films) and something about my style. I bought two cute dresses to wear in Tokyo!


Kaksi päätä / Two heads

Uutta päätäni mainostan. Hiuksieni pituus vaihtelee inspiraatioideni mukaan ja noin kaksi viikkoa sitten tuntui siltä, että haluan palata lyhyeen fledaan, koska esimerkiksi piirtäessä ja tuulisessa säässä pitkä karva tapasi ajaa minut hulluksi. Uusiutuva luonnonvara kun hiukset kuitenkin ovat ja peruukit ovat ystäviäni, ei lyhyeksi saksiminen kovinkaan paljon sieluni syövereissä kirpaissut. Pitkään olen myös unelmoinut graafisesta, hieman peruukkimaisesta leikkuusta, kun pitkään on tukkasessa ollut kerrostusta.

As you can see, I cut my hair! I got fed up with longer hair since it always made me crazy on windy days and everytime when I tried to draw. Besides, I can always use wigs if I start to miss longer hair. I've wanted to have this kind of hairstyle for a while now.

 
Inspiroiduin hiuksistani ja tein puolivillaisen kaappicosplayn teinivuosieni sarjakuvaidolista, Count D:sta, eli sarjan Petshop of Horrors päähenkilöstä. Taustallani on Versailles'n palatsin Peilisalista Ranskan matkalla napattu kuva, ei suinkaan oma huoneeni, kuten vikkelimmät ehkä osasivat itsekin päätellä. / I got inspired by my new hairstyle and created this "closet cosplay" look. I realized that with my new hairstyle I look a little bit like Count D from The Petshop of Horrors. And no, that background is not my room, of course. I took that photo when I was visiting the Palace of Versailles.

Olen tehnyt myös jotain itselleni kovin harvinaista, eli näperrellyt. Minulla on ollut jonkin aikaan Misusta ostetut Belle Womenin mustat mokkapäällysteiset platformit, joille olen halunnut antaa uuden elämän. Mokka kun ei kovin kauan nättinä kengässä kestänyt, vaan lähti kulumaan jo ensimmäisillä käyttökerroilla. Päätin tehdä kengistä koekaniinit irstaille (höps) burleskifantasioilleni ja tuunata niistä lavakengät. Poistin mokan kengän pinnasta hiekkapaperilla ja vetäisin päälle kolme kerrosta akryylimaalia. Sen jälkeen yksi kerrallaan liimasin kenkään noin 3000 punaista paljettia Jewel-It-liimalla. Lopputulos on jotakin drag queen-kuttuurin ja Ihmemaa Ozin Dorothyn rubiinikenkien fetissiversion väliltä. Toinen kenkä on tosin vielä työn alla, minulla ei riitä paljetit tahi punainen akryylimaali vielä sen työmaan aloittamiseen. Jahka burleskiura ottaa tuulta alleen (vaikka sitten 10 vuoden päästä), saatan hyvinkin kekkuloida noissa hohtavissa kolpakoissa pitkin lavoja.

I've also done something that is very rare for me. I've been crafty! I gave a new life for my worn-out Belle Women platform shoes. Because they didn't look so pretty anymore, I decided to transform them into sparkling red shoes for burlesque stage. I used acrylic paint to paint the shoe red (it needed three layers of paint) and using Jewel-It glue, I glued almost 3000 sequins to it. Now the shoe looks like something between a drag queen's shoe and a fetish version of Dorothy's ruby slippers from The Wizard of Oz. (I still need to make the other shoe.)

 
Kenkä tekovaiheessa / Shoe transformation in progress

Valmis sparklaava tekele / Finished sparkling shoe

Millainen on ollut lukijoiden pääsiäinen? Itse olen tätä pakanallista Babylonian Istharin juhlaa juhlistanut viettämällä ironista kirkosta eroamisen vuosipäivää kaupungin uudessa baarissa, sekä sotkenut lattiani paljetein. Erosin 18-vuotiaana pitkäperjantaina kirkosta ja jaksan nauraa asialle vieläkin. Ei ollut tarkoitus juuri kristillisenä pyhänä erota, mutta koska ne pyhät eivät minulle koskaan tärkeitä olleet, en sitten edes tajunnut kun vasta jälkeenpäin minkä viimeisen keskisormennäytön luterilaisuudelle tein.

How's your Easter been? I, myself have celebrated this pagan goddess Isthar's holiday with that (damn) shoe. I also visited some bars on Good Friday (Long Friday in Finnish). That day is my ironic "anniversary of resigning from the Lutherian church".  I resigned on Good Friday when I had turned 18. Way too ironic, isn't it?


Ironista iltaa vietin itselleni epätavallisessa lookissa. Luomivärinä oli Barbien pinkkiä ja huulissa huulikiiltoa. Ennenkuulumatonta siis. / On Good Friday I looked like this. I don't usually wear lipgloss or pink eyeshadow.

Yhyy, kulmat ovat epätasassa. Maailmanloppu. / Noo, my eyebrows aren't even!
Luomivärit / Eyeshadows : Pink - Beauty UK Cosmetics, purple - Poison Plum from Sugarpill (Burning Heart palette), champagne - Spellbound from Lime Crime (Alchemy Palette)

Toivottavasti tämä juhla on ollut teille munaisa.
I hope that you've got lots of Easter eggs!

Tuesday, April 1, 2014

Burlesque Workshop

Viime viikonloppuna osallistuin Bettie Blackheartin vetämään burleskityöpajaan Kuopiossa. Apauttiarallaa 15 meitä osallistujia taisi olla, suurin osa burleskin saralla keltanokkia. Itsekin tuohon kastiin kuulun, vaikkakin jonkinlaista tietämystä olen ehtinyt itselleni jo kerryttää, sillä kiinnostukseni burleskiin heräsi jo yläasteella ja kahdet edelliset Helsinki Burlesque Festivalitkin olen käynyt ihmettelemässä. Tietämättömille voin kertoa, että Bettie Blackheart on eräänlainen avainhahmo suomalaisessa burleskiskenessä ja on suuresti hänen ansiotaan, että neo-burleski elää tätä nykyä maassamme niin vahvana.

Last weekend I attented  Bettie Blackheart's burlesque workshop in Kuopio. There were about 15 participants at the workshop. Most of us hadn't done burlesque before. I myself, however, knew quite a lot about burlesque already because I've been interested in the subject since when I was in secondary school. For those of you who don't know, Bettie is one of the keyfigures in Finnish neo-burlesque scene and thanks to her, the scene is alive and shining at the moment.


Yksi Bettien päähineistä, kirjoja ja muuta sälää pöydällä / Bettie's headpiece, books and random stuff on the table
 
Tasseleita! / Tassels!

Kurssi koostui niin burleskiskenen historian kartoittamisesta kuin myös toiminnallisista harjoituksista. Perjantai meni enemmänkin lavataiteenlajin historiaan tutustumisessa (joka itselle oli aika tuttua jo ennestäänkin). Melko kattavasti tästä kaikesta kerrotaan Liken kustantamassa Michelle Baldwinin kirjassa Burleskin paluu (Burlesque and the New Bump-n-Grind). Suosittelen kirjaa lämmöllä skenestä kiinnostuneille. Pohdimme myös burleskin estetiikkaa, suurimpia vaikuttajia ja kävimme läpi toimivan burleskinumeron elementtejä, kuten hyvää puvustusta, maskia, valaistusta, teemaa ja niin edelleen. Toiminnallista harjoitusta perjantaille olikin sitten – yllätys yllätys – tasseleiden pyöritys. Mikään pakkohan burleskikurssilla ei ole riisuutua, mutta kyllä vain meidän porukassa ihan joka ikinen ne tasselit itselleen liimasi ja lähti pyörittämään. Mitkä tasselit? Niin, tasseli on siis rinnan päälle liimattava eräänlainen koriste, joka peittää nännin ja sen päästä roikkuu jonkinlainen tupsu. Ne ovat yleensä ainoat asiat, jotka jäävät naisen yläruumiin peitoksi burleskinumeron päätteeksi. Tasselin keskeltä roikkuvaa tupsua pyöritetään erilaisilla ylävartalon liikkeillä. Tasselit ilman tupsuja kantavat nimeä pasties. Hirveän helppoa pyöritys ei aluksi ole, mutta sitäkin hauskempaa ja käy ihan kuntotreenistä.

At the workshop we were introduced to the history of burlesque but we also did some physical practice. Bettie showed us some of her costumes and she also spoke about the important elements of a burlesque performance from makeup to lightning. On the first day we also had a change to try tassel twirling. It wasn't obligatory to strip off clothes at the workshop but in the end everybody wanted to try it. It was fun, yet much harder than one would think.

 
Kokeilin Bettien päähinettä. Näytän haudasta nousseelta ruumiilta, koska takana oli monen päivän univelat. / One of the headpieces I tried on. I look so tired without makeup, I hadn't had enough sleep lately.

Lauantaina teimme enemmän toiminnallisia juttuja. Burleskissa vuorovaikutus yleisön kanssa on tärkeää ja katsekontakti luo aivan erilaisen jännitteen esiintyjän ja katsojan välille. Katsekontaktia siis harjoiteltiin, niin myös erilaisia tapoja liikkua lavalla (neutraali, söpö, seksikäs…). Opettelimme hallitsemaan eri osia kehostamme, vatkaamaan lantiota, takapuolta ja rintakehää eri aikaan. Ymmärsin miten laajasti yksinkertaisia liikkeitä voi varioida ja tehdä liikkeestä lavalla mielenkiintoista.

We practiced interaction with an audience and making an eye contact. Interaction with the audience is one of the most important elements in burlesque. Bettie also showed different ways to walk on a stage and taught us how to move our body - pumps, grinds etc. 

 
Bettien kanssa yhteiskuvailin Amarillossa. / Bettie and I in Amarillo.

Yksi hauskimmista harjoituksista oli kuitenkin satiinihansikkaiden riisuminen. Tässä päästään nyt ehkä siihen pisteeseen missä burleski syvimmin eroaa stripteasesta. Kun stripteasen tavoite on luoda mielenkiintoa naisen rintoihin ja alavartaloon, luodaan burleskissa jännite ja odotus minkä tahansa ruumiinosan paljastamiselle. Burleski on pohjimmiltaan illuusiota ja fantasioiden luomista, siinä hanskalla verhotusta kädestäkin voidaan tehdä jännittävä ja paljastumisesta odottamisen arvoinen hetki.

We also practiced how to strip off our satin gloves seductively. Since burlesque is about creating an illusion, a fantasy, the tension can be created around any bodypart, not just breasts and lady parts. It is the main reason why burlesque and striptease are not synonyms. Even a hand can be interesting in burlesque if you make it interesting.

Kurssiporukalla kävimme myös perjantai-iltana Kuopion Amarillossa, jossa järjestettiin Pirulliset bileet. Sattumoisin oli sille illalle tarjolla siis ehtaa liveburleskiakin. Pirullissa bileissä esiintyivät miekannielijä Lucky Hell ja burleskitaiteilija LouLou D’Vil. Illan Dj oli Jussi 69 (jolta sain muuten skumppaa, kun kävin osallistumassa tanssikilpailuun).

On Friday evening we went to Amarillo to watch a show called Pirulliset Bileet. The performers were a sword swallower Lucky Hell and a burlesque dancer LouLou D'vil. The Dj was Jussi 69.   


Lucky Hell (vasemmalla) ja LouLou D'vil esiintymässä / Lucky Hell (on the left) and LouLou D'vil performing
 
LouLou oli ihan supermukava tyyppi, kun kävin hänelle juttelemassa! / LouLou was such a sweet person to talk with!
 
Lucky Hell on uusi inspiraationi, aivan upea, rohkea ja räväkkä nainen. / This fierce and beautiful lady is my new idol.