Wednesday, March 26, 2014

Resurrected Light

Kevät ryömi lumen alta! Mikäs sen parempi tapa juhlia sitä kuin... pukeutumalla mustaan. Vierailin ystäväni pikakahvin luona ja hän - armas hovikuvaajani - näpsäisi todistuksen siitä, että vaivauduin pitkästä aikaa laittautumaan.

Spring has arrived! What could be a better way to celebrate it than to... dress in black. I visited pikakahvi's place and she took these photos since I had made some effort to look good after a long time.

   
Hattu / hat: eBay 
Peruukki / wig: eBay 
Lasit / glasses: Varusteleka 
Koru / pendant: eBay 
Takki / jacket: Cybershop 
Mekko / dress: Victorian Maiden 
Kengät / shoes: Styrman
 

Huomasitte varmaan myös mystisen englanninkielisen sepostukseni merkinnän alussa. Yritän kirjoittaa blogimerkintöihini tästä lähtien englanniksi edes tiivistyksen, sillä täällä näyttää vierailevan myös ulkomaalaisia.

And yes, I'm starting to translate my posts in English from now on, or at least I'm going to add an English summary in the end of the entries that I write. Most likely I won't be translating whole texts because the lack of my translating skills. However, I hope that from now on some people will get more out of my blog than when it was only in Finnish. (Tags are still in Finnish, sorry!)

Monday, March 24, 2014

Lähempänä loppua



Lähes kuukausi sitten päättyi esityskausi Nuorisoteatteri Norsun näytelmällä Tuntematon. Yllä blogissani ennen julkaisematon kuva näytelmän hautajaisista. Illan kähmässä Lapinlahden pahamainaisella "Chicagon" asutusalueella paloi grillikatoksessa kalsarirovio hiillosmateriaalinaan ohjaajamme kalsarit sekä näyttelijöiden vapaasti valitsemat poltettavat muistot omasta roolihahmostaan. Tuona samana päivänä loppui myös puoli vuotta kestänyt työkokeilujaksoni kirjastossa. Menneet kolme viikkoa olenkin sitten viettänyt pääsykoekirjojeni parissa ja tehnyt ennätysmäärän papupitoista ruokaa.


Vapaa-aikaan on mahtunut myös uuden näytelmäprojektin harjoittelua sekä satunnaista paperintuhlausta piirtämisen muodossa.

Täytin sunnuntaina 20 vuotta. En juhlistanut merkkipäivääni sen kummemmin eilen, sillä päivä meni teatteriharkoissa. Olin kuitenkin Oulussa torstaista lauantaihin ystäväni Katin luona. Kävimme syömässä, joimme vaaleanpunaista skumppaa, katselimme Oulun yöelämää ja tapasimme kaverimme, jota emme kumpikaan olleet moneen vuoteen nähneet. Kävin Oulussa viimeksi ehkä 16-vuotiaana, joten oli ihan mukavaa vaihtelua käydä katsomassa miltä sielläpäin Suomea näyttää. Yleensä kun junamatkani suuntautuvat Helsinkiä kohti.


Tyrniolut ja kirja - muisto Oulun oluttuvasta.

Pyöreiden vuosieni kunniaksi äiti lupasi minulle Moitié-lahjan, jos osallistuisin itsekin edes pienellä rahapanoksella ökyvaatteen ostoon. Niinhän minä tein ja nykyään vaatearsenaaliani koristaa tämä EGA-gilet, jota olen jo vuosia internetistä itselleni itkenyt. Oikeasti hihattoman takin helma ulottuu melkein lattiaan asti, mutta kuvakulma huijaa vaatteen paljon lyhemmäksi. Parempia kuvia tulossa, jahka hovikuvaajani saapuu.

En tiedä ollenkaan onko joku mahtanut jo huomata, mutta osallistuin taannoin Siskonpeti-ohjelman järjestämään monologikilpailuun, jossa kilpailijoita pyydettiin kuvaamaan korkeintaan kahden minuutin pituinen monologi, joka käsittelee jotakin sketsisarjassa sivuttua teemaa. Jonkin verran minulla on kokemusta monologien pitämisestä, joten ajattelin, että miksikäs ei. Kuvasin sitten hyvin kärjistetyn huumoripitoisen avautumisen siitä miksi en halua seurustella. Jouduin tekemään monologin kauheassa kiireessä muiden menojen takia ja huonommalla kameralla kuin kuvittelin, joten pientä ahdistusta pukkasi, kun oli videon lähettämisen aika. Ajattelin kuitenkin, että ei minulla ikinä mitään mainetta ole ollut, joten ei olisi pelkoa sen menettämisestäkään, vaikka monologi pärjäisikin.

 
...ja lopulta se pärjäsikin.

Sain monologistani Ongelma olen minä kunniamaininnan, eli tulin toiseksi. Avautumisen voi siis katsoa Yle Areenassa. Kieltämättä oli ihan hassu olo sen jälkeen, kun joku pirteän oloinen jäbyli Yleltä soitti ja ilmoitti voitostani. Hetken nauroin lattialla ja sitten ilmoitin ystävälleni: "Ei helvetti...et ikinä usko.."


Palkintoni hain tänään postista. Sain ihanan untuvatyynyn ja nimmaroidun julisteen.

Tänä viikonloppuna menenkin sitten Kuopioon Bettie Blackheartin vetämälle burleskikurssille. Sieltä kuulumiset seuraavalla kerralla. Tsup tsup!

Friday, March 14, 2014

Neo-Victorian Portraits

Vielä vähän Helsinki Burlesque Festivalin paljettipölyjä kuvien merkeissä! Atelieri O. Haapala julkaisi tänään Facebook-sivuillaan festivaalien kuvauspisteellä otetut valokuvat ja esittelen omat kuvani nyt täällä.

  
Ensimmäisen illan asuni (myös suosikkikuvani näistä kolmesta)
 
Sulhasena V4lve
 
Toisen illan asu

Atelieri O. Haapala on siis vuodesta 2008 toiminut projekti, jonka ovat ideoineet valokuvaajat Saara Salmi ja Marco Melander. He kiertävät erinäisissä tapahtumissa ottamassa tämän tyylisiä potretteja halukkaista. Pieni kuva (A5) maksoi ainakin Helsinki Burlesquessa 20 euroa ja iso (A4) muistaakseni 25 euroa, mikä ei ole mielestäni hinta eikä mikään. Vähän kyllä harmittaa, että ei ollut rohkeutta ottaa villimpiä poseerauksia, mutta sopivatpahan enemmän siihen ajanhenkeen, joka noista kuvista kuuluisikin välittyä. Ehkä ensi vuonna jotain villimpää.

 
Tässä vielä vuoden 2013 festivaaleilta poseeraus Janin kanssa.

Thursday, March 6, 2014

Helsinki Burlesque Festival + muuta Helsinkiä

Eilen palasin kuuden päivän reissultani Helsingistä. Etelöitymisen perimmäinen tarkoitus oli osallistua Glorialla jo seitsemättä kertaa järjestetyille Helsinki Burlesque Festivaleille. Itse olin tapahtumassa toista kertaa. Tämän vuoden teemana oli Tropical Tornado, mikä huokui kaikkialla tapahtumapaikan somisteissa, sekä taustalla sirittävistä viidakkoäänistä. Olen pahoillani jo etukäteen, että minulla ei ole kovinkaan montaa kuvaa välittämään paikan tunnelmaa tai esittelemään laadukkaiden burleskitaiteilijoiden näyttävyyttä. Tapahtumaan ei saa viedä järjestelmäkameraa ilman erityislupaa ja halusin muutenkin nauttia lavataiteesta tuijottamatta sitä jatkuvasti puhelimen kameran takaa. Jotain teille kuitenkin yritän kertoa!

Muistoksi tapahtumasta ostin itselleni tämän viuhkan. 

Helsinki Burlesque Festivalin pääjuhla on kaksipäiväinen tapahtuma, mutta jo sitä ennen on halukkailla mahdollisuus osallistua burleskiesiintyjien vetämiin työpajoihin, joita järjestetään ympäri Helsinkiä. Itse pääjuhlan esitykset on jaoiteltu sopiviksi ryppäiksi burleskiesityksiä, joiden välillä lavalla pidetään tauko ja ihmiset voivat hakea juotavaa sekä seurustella muiden festivaalivieraiden kanssa. Paikallaan tollottamista tapahtumaan osallistuminen ei siis suinkaan ole, ellei sitten niin päätä. Esiintyjiä on ympäri maailmaa ja heidät on tarkoin valittu, jokaiselle jotakin. Viimeinen burleskinumero loppui molempina iltoina noin puoli kahdelta yöllä, mutta Gloria oli auki neljään asti. Tapahtumassa vilisi toinen toistaan upeampia laittautuneita ihmisiä, sillä kävijät todella panostavat ulkonäköönsä HBF:ssa. Olo oli kuin olisi astunut toiseen ulottuvuuteen, tai vähintään aikakauteen. Myyntipöydätkin olivat täynnä houkutuksia valokuvista tasseleihin ja itsensä sai kuvauttaa Atelieri O. Haapalan neo-viktoriaanisella kuvauspisteellä.

 
Ensimmäisen illan lookki oli raju ja tumma. Jonkinlainen sureva morsian muistaakseni oli inspiraationa, kun asua aloin ensimmäisen kerran suunnitella. Suurimmaksi osaksi Ebay-tavaraa kaikki päälläni.
 
Ensimmäinen ilta oli vaikeissa vaatteissa kärvistelyä. Elegantisti piti kantaa niin korsetti, korkeat platform-kengät, peruukki, ihana mummon tekemä huntu kuin raskaat tekoripsetkin. Kuvassa kanssani on kaunis V4lve

Ensimmäisen illan kääkäilin tapahtumassa V4lveen kanssa. Olin edellisenä yönä nukkunut hyvällä lykyllä ehkä kaksi tuntia, koska olin ollut juhlistamassa teatterimme näytöskauden päättymistä. Olo oli siis ymmärrettävästi vähän titityy ja päänsärky seurana jatkuvasti, mutta hyvin selvisimme ja ensimmäinen ilta oli toden totta näkemisen arvoinen. Toisena iltana seuraamme liittyivät myös Liejja ja Jani. Kauhean pitkäksi aikaa emme jääneet kumpanakaan iltana jatkoilemaan, mutta saimme kyllä kaiken tärkeimmän irti katsomalla shown loppuun.

 
LouLou D'Vil esiintyy Lauantaina 
 
Tapahtuman toinen juontaja (Welma Jackpotin juontajapari) Scotty The Blue Bunny suostui kanssani kuvaan. Sain komealta kanilta halauksenkin. 

Tästä postauksesta tulisi naurettavan pitkä, jos lähtisin esittelemään kaikki esiintyjät. Mainitsen siis vain he, jotka painuivat aivan erityisesti mieleeni. Koko shown aloittanut leipzigiläinen Mama Ulita räjäytti heti kättelyssä. Hänen glitterintäyteiset glamouresityksensä olivat ilmeikkäitä ja hauskoja ja musiikki upeaa. Kitten DeVille, “The Embodiment of Burlesque”, aivan käsittämättömän kaunis ja karismaattinen nainen teki hyvin klassista ja seksikästä burleskia. Hän on tanssinut tunnetuissa ryhmissä kuten The Cabaret New Burlesque ja Lucha Va Voom. Kitten N ’Lou, oikean elämän aviopari sen sijaan oli campin ruumiillistuma. Räiskyvä sekä ilmeikäs Kitten LaRue ja pikkuinen drag king Lou Henry Hoover tanssivat itsensä katsojien sydämiin, eikä esityksiä seuratessaan voinut välttyä siltä salakavalasti mieleen luikertelevalta hyvältä tuulelta, vaikka esityis olisi kertonut sitten vaikka itsemurhasta lavalla. Kuten kertoikin.

 
Kitten N 'Lou 
 
Cherry Typhoon 

Equador The Wizard edusti myös burleskin hauskaa puolta. Velhomies toi lavalle taianomaista stripteasea, mikä ei ottanut itseään turhan vakavasti. Cherry Typhoon puhalsi tapahtumaan aasialaisia tuulia. Japanilainen pikkunainen toi lavalle huumoria, eksotiikkaa ja sensuelliutta. Mieleen parhaiten jäi kaunis geishanumero. Jett Adore on boylesquen edustajana vielä pakko mainita. Esitykset olivat loppuun asti hiottuja ja elegantteja. Teatraalisuus korostui etenkin viimeisessä riikinkukkoesityksessä, jossa mies loi naamiosta ja viitasta valtavan liitelevän linnun lavalla. Eikä pidä tietenkään unohtaa tapahtuman pääpirun, Bettie Blackheartin tulitasseleita!

 
Toisen illan asuni oli Moi-même-Moitié Crepe Embroidery Shirring Dressin ympärille rakennettu kokonaisuus. Helpompi päällä kuin perjantain asu.  Ebayn ihmeitä loput asusteista.
 
Meikki oli kevyempi, enkä käyttänyt edes tekoripsiä. 
 
Kanssani kuvassa on ihana Liejja. 

Parasta Helsinki Burlesque Festivalissa on varmaankin tapahtuman ilmapiiri. Yleisesti ottaen suurin osa ihmisistä on huippumukavia ja suomalainen jurous loistaa poissaoloillaan. Toisten upeita asuja kehutaan vuolaasti ja ohi kävellessä hymyillään leveästi. Oikeastaan ainoa kritiikki, jonka joudun antamaan, on penkkien varaaminen. Ihmisille tehdään juonnoissa hyvin selväksi, että tavallisten istumapaikkojen varaaminen (niiden, joista ei ole maksanut etukäteen lippua tilatessa) on ehdottomasti kiellettyä ja jos nousee paikaltaan, paikan saa ottaa joku toinen. Siitä huolimatta penkkejä kuitenkin varaillaan ja toisia ei päästetä niille istumaan, vaikka joku olisi joutunut seisomaan koko illan tappokorkeissa koroissa. Pientä kohteliaisuutta toivoisin siis tähän. Mutta kukkahattutäti vaikenee nyt. Hieno viikonloppu!

Muuten Helsingissä tulikin sitten nukuttua, popsittua sushia lähes joka päivä ja ruokaturismoitua Ikeassa (kyllä). Löysin myös aivan naurettavan halvat housut Itiksen kierrätyskeskuksesta. Okei kolmet.

 
Kaiken nätiltä näyttämisen jälkeen oli vapauttavaa vetäistä pulilook ylle ja lähteä meikittömänä ihmisten ilmoille. 
    Itäkeskuksen Blackbirdissä saimme oluemme hillopurkeissa. 
    ...Mutta myös hienostuneempia juomakokemuksia koin. Jani käytti minua Ouncessa ensimmäistä kertaa. 
    Ehdin saada kakkukrapulankin Liejjan kanssa Kakkubuffetin syntisen hyvillä kaloripommeilla. 
 
Niin, viimeinen kokonainen Helsinkipäivä oli Addams Family-henkinen prinsessapäivä.

Huh, tulipa pitkä postaus. Nyt taidan vetäytyä laulelemaan humanistien laulukirjan olutkaanonia ja liimailemaan paljetteja ruttonaamioon.Tsuptsup!