Saturday, February 22, 2014

Look at me now

Kun lupaa videopostauksen blogiin, niin suunnittelee mielessään upeaa ja viimeistä piirtoaan myöten viimeiseltyä spektaakkelia. Kun kuvaa videopostausta, prosessin keskeyttää välissä aina jokin tekninen ongelma, esimerkiksi kameran kuolema tai uuden kuvauslaitteen (puhelimen) pärähtäminen soimaan. Joka tapauksessa meillä oli aika kivaa, toivottavasti katsojillakin on!

Kanssani videossa "ekoista kerroistaan" kertoileepi siis valovoimainen pikakahvi.

Sunday, February 9, 2014

Buy or Die

Ohoi! Pientä tyyliasioiden päivittelyä ajattelin harrastaa tällä kertaa. Postilaatikosta ropisivat lopultakin viimeisimmät hankintani. Totta puhuen olin itsekin melko yllättynyt vaatteisiin tälläytyessäni, nimittäin hoksasin viimeinkin miten eri suuntaan tyylini on alkanut jalostua siitä, mihin kuvittelin sen joskus lähtevän. Liekö sitten syynä huomattava hoikistuminen vai mikä, mutta kaappiini on alkanut lähiaikoina kerääntyä niin lyhkäisiä shortseja kuin sellaisia paitojakin, joita en ennen olisi ikinä kehdannut laittaa päälleni. Sen lisäksi muutama väritäpläkin on ilmaantunut niin kovin mustavalkoiseen vaaterepertuaariini.
Yhä harvemmin tulee pynttäydyttyä pitkiin hameisiin ja vanhanaikaisiin röyhelöihin, sillä niissä on kovin raskasta olla. En kyllä edelleenkään ole kyllästymässä vanhanaikaisiin vaatteisiin, niiden käyttö on vain harventunut ja arkinen tyyli muuttunut jotenkin ”helpommin kannettavaksi” ja istuvammaksi.

Päätin kokeilla hiustenpidennyksiä ensimmäistä kertaa ja tilasin pari pakettia synteettisiä hiuksia. En tiedä kuinka aktiivista lisäkkeiden käyttö tulee olemaan, joten ajattelin ensin kokeilla tekohiuksilla ja jos innostuisin, niin vasta sitten investoida kalliisiin aitohiuksiin. Nuo suorat lisäkkeet yltävät itse asiassa lantiolle asti ja ovat yllättävän laadukkaat, vaikka maksoivat sen noin yhdeksän dollaria. Ebaysta imaisin.

Ebaysta hankittu on myös tuo kukkapanta. Yleisurhoollisuusmitali Bela Lugosin kuvalla sen sijaan oli lahja, jonka sain itse asiassa uutena vuotena. "Mitalin" on suunnitellut Katariina Guthwert.


Ripsiarsenaalikin kasvaa, tällä kertaa alaräpsyttimiä Ebaysta.

Kokeilin myös ensimmäistä kertaa tilata Sheinsidelta. Ilahduin siitä, että nettikaupan hintataso on melko inhimillinen. Suurin osa vaatteista, joita ihailin oli tosin loppuunmyyty ja toimitusaika venähti yli kahteen viikkoon, mutta enemmän minulle kaupasta positiivinen kuva jäi.


Niin tosiaan, tilasin jotakin värikästä. Tämä shortsihameasia on aivan ihanan pehmeää kangasta.


Korvakorut, tosin oikealla olevat ovat H&M:ltä.


Ahaha, ja sitten nämä. Yleisesti ottaen karsastan niittirintaliivejä, mutta jotenkin tuotenimi "tassel bra" möi itsensä minulle ja burleskin uraa silmälläpitäen nuo härpäkeliivit ovat aivan mahtavat. En yhtään tiedä missä noita käytän, mutta olen kyllä tarpeeksi hullu keksimään jonkun käyttötarkoituksen myös burleskifantasioideni ulkopuolella.


Sitten ihan H&M:n ostoksia nämä, napapaidoiksi noita kai voi sanoa.

Siinäpä oikeastaan tärkeimmät. Joitakin oikeasti näyttäviä asukuvia huvittaisi pitkästä aikaa ottaa, jahka aikaa järjestyy ja saan hovikuvaajani Iisalmeen. Ellei tässä kuussa, niin viimeistään maaliskuussa, jolloin minusta tulee työtön pummi ja sammaloidun pääsykoekirjojeni kanssa.

Vielä voisin esitellä tämän sneak peek-kuvan Helsinki Burlesque Festival-asustani, jonka jaoin jo aiemmin Instagrammissa. Meikki on vielä suunnitteluvaiheessa. Onko kukaan tulossa kyseisille festivaaleille helmikuun lopussa?

Eilen sipsuttelin kulttuurikeskuksella tämmöisenä. Kävin katsomassa musikaalin My Fair Lady, johon siskopuoleni äiti on ommellut kaikki puvut.

Omien näyttelemisjuttujen takia on tullut tauko nenälävistyksen pitämiseen, mutta viimeinkin olin tarpeeksi viitseliäs ja laitoin sen takaisin. Ikävä oli jo!


Lopuksi vielä kuva... pöytäkalenteristani. Koska se on The Rose of Versailles-kalenteri! Pitää minut iloisena aina, kun istuskelen työpöydän ääressä.

Saturday, February 1, 2014

Työpajateatteria taidepitäjässä

Muutaman kerran olen täällä ohimennen maininnut teatteriharrastuksestani, mutta en siihen sen tarkemmin ole vielä aikaisemmin takertunut. Ajattelin, että voisin siis esitellä millainen prokkis meillä tällä hetkellä pyörii Lapinlahdella. Teatterini on siis Lapinlahden (nuoriso)teatteri Norsu, jonka toiminnassa olen mukana kolmatta vuotta, tosin vasta toista vuotta näyttelijänä. Ensimmäisenä vuonna olin vaatimattomasti graafikko. Tänä talvena näyttelemme näytelmää Tuntematon, joka on epäsuora jatko-osa viime vuonna esitetylle Epätäydelliset naiset kauhunäytelmälle, jonka käsikirjoittivat kokoon Anni Marin ja Hanna Kauppinen teatteriryhmän yhteisistä ideoista. Ohjauksesta vastasi Laura Kotilainen. Pähkinänkuoressa näytelmä kertoo hieman Stepfrodihtavasta täydellisten kotivaimojen- ja miehien yhteisöstä, jossa hymyilevien naamioiden takana keittyy pahansuopa keitos. Eräänä päivänä valtiollisen väestönlaskennan takia on yhteisön pakko kaivaa vanhat luurangot kaapista ja päästää yhteisönsä elämään mukaan kauan vangittuna ollut Ulda, täysin täydellisten leidien normeja vastaan sotiva olento. Sanomattakin on selvää, että Uldaa vastaan käännytään ja hänen päänsä menoksi punotaan yksi jos toinenkin juoni. Näytelmässä käytettiin myös videokuvaa, kuten myös tänä vuonna.


"Kaikki hallinnassa! Kaikki mallillaan!"  Vielä. Kuva: Esko Sorjonen

Tänä vuonna perusidea on jokseenkin sama (käsikirjoitus: Anni Marin, ohjaus: Tea Sorjonen), mutta ei kuitenkaan viime vuoden toisinto. Hahmojen persoonia on muutettu, vaikka samankaltaiset arkkityypit on säilytetty jalostettuina. On työnarkomaanista piilojuoppoa (that's me), pinnallista julkkisbimboa, täydellistä kotivaimoa esittävää siivousintoilijaa, konservatiivia, vanhempien varoilla elävää naiivia rikasta tyttöä ja niin edelleen. Tällä kertaa yhteisö osallistuu tosi-tv-ohjelmaan, jonka tarkoituksena on vastaanottaa yhteisöön tuntematon henkilö. Yhteisön kehittymistä seurataan, kun täysin tavoiltaan heistä poikkeava henkilö yritetään sulauttaa mukaan. Kameroiden kuvatessa esitetään, että kaikki on hyvin, mutta salaa jokaisella on oma motiivinsa käyttää Tuntematonta hyväkseen. Näytelmässä syrjitystä henkilöstä kuoriutuu syrjivä ja ystävällisimmästäkin ihmisestä paljastuu kieroilija.


Tuntemattoman vastaanottamisesta keskustellaan. Oikealla muutoksien vastustaja Vera protestoi, yksinäinen susi Yngre kokee ahaa-elämyksen ja rahanahne johtajatar Julia (minä) protestoi protestoijaa vastaan. Kuva: Esko Sorjonen

 
Kanalauma kaakattaa. Yhteisön ihailtu ihana Ingrid vasemmalla suunnittelee ostoksiaan ja pakkomielteinen kodinhengetär Kerstin lumoutuu näkemästään. Julia ja Verakin ovat näyteikkunan lumoissa. Kuva: Esko Sorjonen

Näytelmän tärppi on sen työpajaominaisuudet. Tänä vuonna katsojat saavat osallistua näytelmän kehittymiseen omilta istumapaikoiltaan ja keskustella kesken tarinan sen teemoista. Kahden kohtauksen jälkeen on esimerkiksi mahdollista eräänlaisessa ”kuuma tuoli”-harjoituksessa kysyä näytelmän roolihahmoilta ihan mitä tahansa. Jokainen näytös on siis ainutlaatuinen kokemus ja loppuratkaisukin voi muuttua riippuen siitä mitä salaisuuksia katsojat hoksaavat roolihahmoista kaivaa esiin. Näytelmän ratkaisuun katsojat osallistuvat äänestämällä syyllisiä. Näyttelijälle lisähaastetta työpajaosuudet tarjoavat siten, että oma hahmo on tunnettava läpikotaisin myös vuorosanojen ulkopuolella, sillä yleisö voi esittää kysymyksiä ihan mistä asiasta tahansa. Improvisaatioharjoituksia on siksi teetetty meille paljon.


Tuntematon kaappaa Ingridin tangoon. Missään vaiheessa näytelmää ei korosteta miksi Tuntematon on erilainen. Hänelle ei määritetä yhtä ominaisuutta miksi juuri hän erityisesti poikkeaisi muista. Siksi hahmo on täysin valkoinen ja mahdollisimman persoonattoman näköinen. Katsojalla on vapaus samaistua hahmoon ja tutkailla hänen kauttaan milloin on tuntenut olevansa jollakin tavalla erilainen. Kuva: Esko Sorjonen

                          
Yhteisön alkuperäinen syrjitty Sebastian huolestuu Julian hyvinvoinnista. Kuva: Esko Sorjonen


Viha purkautuu. Kuva: Esko Sorjonen

Näytelmän kantavin teema on syrjiminen ja yhteisöllisyys. Työpajaosuuksilla pyrimme siihen, että tarina jäisi katsojien mieleen vahvemmin kuin tavallinen näytelmä ja jättäisi miettimään salin yleisvalon syttymisen jälkeenkin. Vaikka näytelmän maailma onkin vahvasti liioiteltu ja hahmot tiedostetun karikatyyrisiä, on taustalla aidosti vakava aihe. Ensimmäisen puoliajan katsoo kepeästi huumorilla, mutta siitä eteenpäin tarina synkkenee. Useat ovatkin kommentoineet näytelmää hyvällä tavalla ahdistavaksi ja kysymyksiä jättäväksi. Loppuratkaisu ei ole yksiselitteinen, eikä hahmokehitys suoraviivainen pahasta hyväksi tai toisinpäin.

  
Jos joku muuten liikkuu lähelläkään Lapinlahden periferiaa, niin tässäpä kyhäämäni mainos näytelmästä tarkempine infoineen. Vielä kaksi kaikille avointa näytöstä jäljellä!