Sunday, November 30, 2014

Watt is love, baby don't hertz me



Perjantaina eduskunta äänesti viimeinkin sukupuolineutraalin avioliittolain puolesta. Lain muuttamista kannatti 105 kansanedustajaa ja vastusti 92. Äänestyksen aikana tuhannet ihmiset kokoontuivat Setan kannustamana kansalaistorille osoittamaan mieltään lain muuttamisen puolesta. Kun tulos viimeinkin oli selvä, oli äänimyräkkä torilla valtava. Oli uskomattoman hienoa olla mukana torilla ja todistaa ihmisten vilpitöntä onnea. Vielä on monta mutkaa matkassa, mutta lakimuutokselle näytettiin nyt ensimmäisen kerran vihreää valoa ja se on paljon se!

The Finnish Parliament finally voted on Friday afternoon to allow gender-neutral marriage. The votes were 105-92. During the vote thousands of people had gathered to kansalaitori, a square near the Parlament House, to support gay rights and equality. When the voting result was clear people started to cheer. Basically the whole square went crazy. It was unbelievable to be there and share this happiness with others. The law won't take effect yet for a long time because there is still a lot of things to do but Friday was a step for better.



Ilma ei ollut kaikista kaunein, mutta hyvä tunnelma korvasi sen. Me seisoimme niin edessä torilla, että on mahdotonta kuvien välityksellä näyttää miten paljon meitä kaiken kaikkiaan oli. Ehkä saatte tästä kuitenkin jonkinlaisen idean.

The weather was gloomy but people were happy. It is impossible to show through photos how many people there really were at the square. I hope that you can get the idea, however.

Mekin oltiin, jeejee. / And there we are. Yay!

Video, jonka Maristola Valois (@maristola) julkaisi
Translation - Speaker: "(What do we stand for?)" crowd: "Love!" speaker: "What do we want?" crowd: "Equality!" speaker: "When do we want it?" crowd: "Now! Now! Now!"

Friday, November 21, 2014

Antique Aliens

Pari viikkoa sitten tapasin ensimmäistä kertaa Marchin. En tunne Helsingistä ihmisiä juuri ollenkaan, joten olen yrittänyt lyöttäytyä uusien ihmisten seuraan parhaani mukaan, vaikka toisinaan antisosiaalinen puoleni vähän haraakin vastaan. Joka tapauksessa uusi tuttavuus oli mitä miellyttävintä seuraa ja kävin hänen kanssaan Lauri ja Lasse Reitzin säätiön museossa. Oli yllätys, että tavallisen näköisen kerrostalon yläkertaan kätkeytyi niin huikea paikka. Otin museossa vähän kuviakin, mutta valitettavasti vain puhelimellani. Näytän kuitenkin parhaiten onnistuneet.

I met March for the first time a couple of weeks ago. I don't really know many people in Helsinki yet so I've been trying to get to know new people. Sometimes it's hard because I can be very antisocial at times. Anyway, I had such a lovely encounter with March! We visited at the Collection of Reitz Foundation. It was quite a surprise to find such a place hidden inside an ordinary looking apartment building. I took some pictures from the museum, though only with my phone. I will show the best pics.


Lauri Reitz syntyi vuonna 1893 Valkealassa ja valmistui rakennusmestariksi Helsingissä 1914. Reitz rakennutti useita suuria hankkeita koulusta sairaaloihin. Hänet tunnetaan ehkä parhaiten Töölöön rakennuttamista ylellisistä kerrostaloistaan. Tuottavan ammattinsa ansiosta Lauri Reitz pystyi sijoittamaan paljon rahaa taiteisiin ja kasvattikin noin kolmenkymmenen vuoden ajan antiikkikokoelmaansa.

Lauri Reitz was born in 1893 in Valkeala and started to work as a contractor in Helsinki in the beginning of 20th century. His most known buildings are luxurious apartment buildings in Töölö. Reitz's work was appreciated and with the money he made he was able to invest in antique and art. Reitz collected art about thirty years and his collection is well-known. 


Tarvitsen tuon pyssyn. Ihan oikeasti! / I need that gun. Seriously!

Reitzin kokoelmiin kuuluu valtavasti tunnettujen taiteilijoiden öljymaalauksia, mutta myös arvokkaita posliiniesineitä 1700-luvulta sekä teeastioita ja muita käyttöesineitä. Eräs museon huoneista on omistettu kokonaan aseille, joista esite mainitsee esimerkiksi keski-eurooppalaisen luukaiverruksin koristellun varsijousen 1500-1600-lukujen vaihteesta. Suomalainen 1800-luvun taide on vahvasti edustettuna näyttelyssä. Tauluja löytyy muun muassa Alexander Laureukselta, Helene Schjerfbeckiltä, Albert Edefeltiltä ja monilta muilta taidokkailta maalareilta. Parhaiten mieleeni jäi luultavasti Hanna Frosterus-Segerstrålen "Pieni häävieras" vuodelta 1887. Jokainen suomalainen on nähnyt kuvan maalauksesta varmasti useamman kerran elämässään joko julisteessa, kortissa, historiankirjassa tai muualla, joten oli yllättävää kohdata se ihan alkuperäisessä muodossaan.

The collection of Reitz is very large. He owned numerous oil paintings by famous painters but also expensive porcelain ornaments from the 18th century, table-wares, furniture etc. One of the rooms in the museum is dedicated to weapons only. For instance, there was a Central European crossbow from the beginning of 17th century in the room. It was also possible to spot many names of famous Finnish painters when looking at the paintings at the museum, such as Helene Schjerfbeck and Albert Edefelt. I was surprised to find Hanna Frosterus-Segerstrålen's painting "Pieni häävieras" (Little wedding guest, 1887) from the museum because the painting is very well-known. I think that every Finnish person has seen a picture of it at some point in their lives. 

Pieni häävieras nukkui pianon yläpuolella. / Little wedding guest 

Suosittelen museossa vierailua kaikille taiteesta edes jollain tasoa kiinnostuneille. Taiteen lisäksi on paikassa paljon muutakin nähtävää. Asunto itsessään kaikkine antiikkiesineineen on jo hyvin näyttävä. Museo on avoinna keskiviikkoisin ja sunnuntaisin klo 15-17 ja löytyy osoitteesta Apollonkatu 23 B 64.

I recommend the museum to everyone who is interested in art, antique and/or history! There are a lot of things to see in the museum.The museum is open on Wednesdays and and Sundays from 3pm to 5pm. The address is Apollonkatu 23 B 64

Tuoleilla sai käydä istuskelemassa, joten pitihän sitä saada itsestä kuva museoympäristössä. / Of course I had to take a picture of myself in the museum!

Tämän yhteiskuvan nappasin blogiini Marchin Facebook-seinältä c: Näytän joltain päivänkakkaralta tuo bonnet päässä. / March and I c: I stole this picture from his Facebook profile. I look like a flower with that bonnet, by the way. 

Sunday, November 16, 2014

Girl of the Past

Hoi! Minulla olisi oikeastaan melko paljon päiviteltävää, mutta aikaa vain rajatusti. On pitänyt päästä etenemään päivittelyssä jo muutaman päivän ajan, mutta tässä onkin sitten ilmennyt vaikka mitä menoa. Viime postauksessa lupailin kuvamateriaalia meidän oppilaitoksen 90-vuotisjuhlista, joissa pukukoodina oli akatemian menneet vuosikymmenet. Yllätyin miten paljon ihmiset olivat panostaneet ulkonäköönsä, sillä minulla on koulun naamiaisista lähinnä sellaisia kokemuksia, että harvempi kehtaa pukeutua mitenkään poikkeuksellisesti. Iloinen yllätys siis. Itse päätin inspiroitua 20-luvusta ja meikin stailaisin itselleni niin vuosikymmenelle uskollisesti kuin osasin.

Hi! I have actually many things that I would like to write about on my blog but my time is very limited at the moment. In this entry I will show the look that I wore at our academy's 90th birthday party. The dress code was "the decades of the academy" and I was inspired by the 20's. I tried to stay as committed to the makeup style of the decade as possible. 

Tältä naamavärkkini sitten illalla näytti. / And this is how my face looked.

20-luvulla arvostettiin vaaleita kasvoja ja punaisia pyöreitä poskia. Vertikaalista poskien varjostamista ei silloin harrastettu, sillä pyöreitä kasvoja pidettiin esteettisesti kauniina. Kulmat piirrettiin ohuiksi ja vedettiin alemmas kuin nykyään. Nykyvinkkelistä katsottuna 20-luvun kulmamuoti voikin näyttää melko hullunkuriselta. Meikin käyttäminen yleistyi vasta 20-luvulla, sitä ennen meikkaamista oltiin kauan pidetty lähinnä näyttelijöiden ja prostituoitujen puuhana, eikä hienon naisen sopinut kasvojaan maalata. 20-luvulla käsitys kuitenkin muuttui ja kasvoja alettiin värjätä ihan kunnolla. Tyypillinen meikki oli hieman nykypäivän smokey eyes-tyylinen, eikä räikeitä värejä pelätty käyttää. Huulipunaa käytettiin myös rohkeasti, varsinkin 20-luvun alussa kirkkaanpunainen oli in, myöhemmin kaikenlaiset punaisen sävyt. Huulet rajattiin hieman pienemmiksi kuin ne luonnollisesti olivat.

In the 20's pale face and round red cheeks were valued. Women didn't contour their cheekbones vertically as we, in order to make our faces appear slimmer, nowadays do . Eyebrows were kept thin and were drawn lower than today. Those kind of eyebrows may actually look quite funny if you look photos from that decade today. It wasn't common to use makeup before the 20's because it was consired to be meant for prostitutes and actresses only, not for fine women. During the 20's that opinion, however, changed and women started to seriously beat their faces. Maybe the most common look for eyes was the one that is very similar to smokey eyes-look of today. Women weren't afraid to use bright colors. They also used bold lip colors, and especially in the early 20's bright red was very popular. Lips were lined to appear slightly smaller as they really were. 

Totta kai piti myös kokeilla miltä lookki näyttää mustavalkoisena. / I had to see how I looked in black and white.
Olin hurjan tyytyväinen meikkiin, jonka itselleni tein. Se sopii kasvonpiirteisiini. Vähän vain teki pahaa, kun ei saanut vetää paksuja kajaalirajauksia, kuten olen tottunut. Hiuksille en kiireessä ehtinyt tehdä oikein mitään kummempaa kuin tavalliset kiharat, jotka pääsivät kesken illan pahasti lässähtämään. Lookkini ei ollut tarkoitus olla sataprosenttisen historiallisesti korrekti, ainoastaan menneistä vuosikymmenistä inspiroitunut. Sen vuoksi en esimerkiksi piilottanut sivukaljuani tai ottanut lävistyksiä pois. Ihmeen hyvin nämäkin elementit sulautuivat kokonaisuuteen. Valitettavasti minulta ei löydy 20-luvun tyylisiä vaatteita, joten heitin päälleni metsänvihreän maksimekkoni, mikä toi vähän 30-40-luvun tuulahduksia asukokonaisuuteen. Kokonaan mekko näkyy esimerkiksi tässä postauksessa. Mikäpä siinä, kun vuosikymmeniä sai sekoittaa.

I was quite proud of how I looked that night. I think that the makeup suited my face. The only problem was that I could't line my eyes with liquid liner as I usually do. I was in a hurry so I didn't really have time to style my hair properly. I just curled it a little bit. Unfortunately the curls fell flat at some point during the evening. I don't own any 20's inspired clothes, therefore I decided to wear my green maxidress that gave also a tiny touch of 30's and 40's for my look. You can see the dress properly here. I didn't try to be perfectly historically correct, I just had fun with clothes and makeup. I didn't take my noce piercing (or smiley) off or didn't even try to hide my sidecut either. 

Hanna akatemialta otti minusta juhlissa myös tämän todella onnistuneen kuvan. / Hanna took a great photo of me during the evening!

Thursday, October 30, 2014

New Frills

Tervehdys kaikille! En ole Tokio-postauksien jälkeen sen kummempia vaateostospostauksia tehnyt, joten ajattelin hieman päivitellä sitä, mitä vaatekaappiini on ilmestynyt. Kaikkea tuskin tässä listaan, mutta mieleenpainuvimmat hankinnat ainakin. Aikaväli hankintojen välillä on itse asiassa melko pitkä, sillä esimerkiksi mekot ovat olleet minulla jo kuukausia.

Hello everyone! I haven't really updated what's going on in my wardrobe after my Tokyo posts, therefore I decided to do it now. I won't list every single piece of clothing that I've bought, only the most interesting ones. Some of these I've actually bought a long time ago. 

Taobaolta toimitettiin minulle eilen nuo aivan ihanat hansikkaat helmi- ja rusettikoristeilla. Yllätyin miten paksut hanskat ovatkaan. Ne lämmittävät oikeastikin syyskeleillä ulkoillessa. Hanskojen lisäksi myös koru on Taobaolta. Taisi maksaa vaivaiset neljä dollaria. Pääkoriste on ostettu Facebookin Lolita & Gyaru -kirpputorilta.

Those beaaautiful gloves with lace and fake pearls are from Taobao and so is that choker. I was surprised how warm the gloves actually were. They really protect my hands in this weather. That headdress is bought from a Finnish lolita group in Facebook. 

Myös sukat ja suloinen bonnet ovat Taobao-paketin sisältöä. En kuuden dollarin bonnetilta odottanut paljoakaan, joten yllätyin miten laadukas ja jämäkkä päälärppä itse asiassa onkaan.

Also the socks and the sweet bonnet are from Taobao. The bonnet cost like six dollars so I didn't expect it to be so stiff and well-made. 

Tämä mekko on ostettu jo kesällä Sheinsiden sivuilta. Rakastuin printtiin ikihyviksi kuvan nähtyäni ja livenä kankaan kuva on itse asiassa vielä sievempi.

I bought this dress in the summer from Sheinside. I fell in love with the print when I saw it online!
 
Myös tämä maksimekko on tuosta samaisesta kaupasta. Vielä vuosi sitten olisin tuskin uskonut, että IKINÄ vetäisin mitään tällaista päälleni, etenkään tuossa värissä, mutta näin se maku muuttuu. On yksi lempimekoistani nyt, nimittäin.

Also that maxi-dress is from Sheinside. About a year ago I would NEVER had thought that I will buy a dress like this, especially if it's peach-colored. But my taste in clothes has changed and now this dress is one of my favourites.

Ahkeralla koluamisella tekee löytöjä myös UFFilta (Itäkeskuksen liike) ja löysin tämän aivan upean vihreänsävyisen jakun selkänyöreillä. Korkeakauluksisen paidan kanssa jakku näyttää hurjan hyvältä.

That greenish jacket I found from UFF second hand shop in Helsinki. It looks so good with a high neck blouse!

Jee. Tuossapa kaikki mainitsemisen arvoinen. Juuri nyt odottelen lähtöä oppilaitokseni 90-vuotisjuhliin, jossa teemana on Akatemian menneet vuosikymmenet. Itse ajattelin mennä 20- ja 30-luvuista inspiroituneella lookilla. Siitä kuvia tulevaisuudessa!

Yayy. That's about it. Soon I'm going back to school to celebrate its 90th birthday. The dress code for the party is "decades of the Academy" and I'm going to wear a look that is inspired by the 20's and 30s. Photos will come later!

Tuesday, October 14, 2014

The Circus Director

Jee! Atelieri O. Haapalan kuvat Turku Burlesque Weekendiltä julkaistiin eilen. Niinpä sain minäkin nettiversion kuvastani ja tässä se olisi. Tämä taitaa olla tällä hetkellä suosikkikuvani O. Haapalan kuvistani. Rakastan tuota taustaa!

Yay! Atelieri O. Haapala published their photos from Turku Burlesque Weekend yesterday and I got mine also. I think this is my favourite photo of me from O. Haapala. I love the backdrop of the photo!

Asu  / Outfit

Bolero : Putumayo
Paita / blouse : Cybershop
Housut / Trousers : UFF
Kengät / Shoes : Shinjuku Marui Annex
Kukkapanta / Flower headband : Glitter

Sunday, October 5, 2014

Lottery of Love

Tsuu! Heitin eilen illalla pikavisiitin Turkuun smrzj:n kanssa. Sattumoisin visiitti oli minulle myös ensimmäinen kyseiseen kaupunkiin. Käytiin katsastamassa Turku Burlesque Weekendin lauantaishow LOTTERY of LOVE Turun Klubilla. Helsinki Burlesque Festivaliin verrattuna tapahtuma oli huomattavasti pienimuotoisempi (eihän Klubille edes mahdu yhtä paljon kuin Glorialle), mutta ei silti jäänyt sisällössään missään nimessä mitättömämmäksi. Ilta koostui kolmesta kanadalaisen Trixi Maliciousin juontamasta setistä ja lavalle asteli burleskin johtotähtiä sekä pienempiä taskuraketteja niin Suomesta kuin ulkomailta. Luultavasti odotetuin nimi oli amerikkalainen boylesque-kuningas Tigger. Hänet nähtiin lavalla niin aataminasussa (lähes) kuin glitterillä kuorrutettuna pastorina. Näin Tiggerin ensimmäistä kertaa vuoden 2013 HBF:ssa ja siksi en epäröinyt hetkeäkään kannattaako Turku Burlesqueen tänä vuonna hankkia lippu vai ei. Illan toisen ikimuistoisen camp-huumorilla rikastetun ilottelun toi lavalle uusi Englannista lentänyt lempi-ihmiseni Lilly SnatchDragon. Hänen kovaääninen thaivaimo lavapersoonansa sai minut useammin kuin kerran lähes tikahtumaan nauruun. Lavan ulkopuolella hän on myös mitä valloittavin persoona.

Tsuu! Smrzj and I were in Turku last night. It was my first time there, actually. We went to see the LOTTERY of LOVE show of Turku Burlesque Weekend. The festival was much smaller than Helsinki Burlesque Festival but it didn't dissapoint me in any way, quite the contrary. Canadian Trixi Malicious was the host of the evening and we saw three sets of performances. Propably the most awaited performer was the king of boylesque, Tigger, The first time I saw him was at HBF '13 and when I noticed that he was going to be at Turku Burlesque, I bought a ticket immediately. I also found my new favourite person yesterday, Lilly SnatchDragon whose crazy thai bride character stole my heart. She is such a lovable person off-stage too!

Tässä oikeastaan ainoat kuvat, mitä kännykälläni otin esiintyjistä. Kuvissa Tigger ja Tinker Bell.
These are the only photos I took from the show. They are Tigger and Tinker Bell. 

Tapahtumassa nähtiin huumoriesitysten lisäksi myös elegantimpaa burleskirepertuaaria, koska kuten yleensäkin suomalaisissa burleskitapahtumissa, eri genret ovat hyvin edustettuina. Esiintyjäkaartissa mukana olivat myös The Ravishing Shangri-la Rubies, Thee Dizzy Daisies, Cherry Turrrbo-Cherry Dee, Tinker Bell, Lola Vanilla, Pepper Sparkles, Sandy Jungle, Gigi Praline, Bambi von Deerheart, The Tourettes, Vulcanic Vixens, Kiki Hawaiji, Abortia Cliniqué ja Welma Jackpot.

The evening was a mixture of humorous and more elegant performances. The rest of the (great) performers were The Ravishing Shangri-la Rubies, Thee Dizzy Daisies, Cherry Turrrbo-Cherry Dee, Tinker Bell, Lola Vanilla, Pepper Sparkles, Sandy Jungle, Gigi Praline, Bambi von Deerheart, The Tourettes, Vulcanic Vixens, Kiki Hawaiji, Abortia Cliniqué and Welma Jackpot.

Turku Burlesquessa kokeiltiin ensimmäistä kertaa myös yleisöä osallistuttavia pelejä. Japanilaisesta gameshowsta inspiroituneena tuotiin lavalle Kiki Hawaijin toimesta älyvapaa Supermarket Dash-kilpailu, jossa kahden vapaaehtoisen tuli pujotella ostoskärryjen kanssa vesimeloneiden (ilmapallojen) välistä rikkomatta niitä, koota tölkeistä pyramidi ja löytää maitopurkkien seasta purkki, jossa on vodkaa ja ottaa shotti. Nopein voitti kilpailun, mutta kaikki palkittiin. Trixi Malicious sen sijaan toi Sleaze-klubiltaan mukana Drag in a Bag-kilpailun, jossa kaksi miespuolista yleisön jäsentä stailattiin nopeasti drag queeneiksi kahdesta muovipussista löytyvillä asusteilla. Paras kävely ja lookki vei voittoon.

We also played games at Turku Burlesque for the first time! Kiki Hawaiji brought us a game called Supermarket Dash which was inspired by a Japanese gameshow. Two contestants were chosen from the audience and with their shopping carts they had to weave through a sea of watermelons (balloons) without popping them. Then they had to pile up a can pyramid. The last task was to find a milk carton which had vodka in it among the ones that had milk in them and take a shot, The fastest lady won. Trixi Malicious brought the other game from her club Sleaze in London: Drag in a Bag. Two men from the audience were chosen and styled as drag queens using only the accessories that were found from plastig bags given to them. The best look and the best walk won. 

Bussipysäkillä räpsäisty kuva illan lookistani takki päällä.
At the bus stop wearing a coat on top of my outfit. 
Meikkini oli inspiroitunut Takarazuka-teatterin lavameikeistä. Noita meikkejä on yllättävän helppo soveltaa gootimpiinkiin kokonaisuuteen.
My makeup was inspired by Takarazuka's stage looks. It was quite easy to combine those elements with gothic look. 

Lavashown lisäksi tapahtumapaikalta löytyi jälleen Atelieri O. Haapalan kuvauspiste ja kävin otatuttamassa lookistani kuvan, jonka jaan blogiin, jahka kuvan saan. Omalla kameralla en asustani edes muistanut kuvaa ilman takkia ottaa.

Atelieri O. Haapala's crew was also at Turku Burlesque taking pictures and I visited, again, their at their photo booth. I'm going to share that photo as soon as I get it! I didn't remember to take a pic of my look without the coat with my own camera.

Thursday, October 2, 2014

New World



Kauas on tultu siitä, kun ylläolevat kuvat napsaisin opistolta. Puut ovat kellertyneet, ilma viilentynyt ja minunkin kotini jälleen vaihtunut. Jätin opiston asuntolan – melko tyytyväisenä – ja nykyään asun siis Espoossa. Muutin kahden ystäväni, Tiiun ja smrzj:n kanssa viihtyisään kolmioon. Diktaattorin elkein sosialisoin itselleni suurimman huoneen murjustamme perustellen siirtoni neljän vuoden yksiöelämisen aikana kertyneellä suurimmalla kalustemäärällä. Totesin, että myös egoni ja taiteilijageenini veisivät eniten tilaa meistä kolmesta. Ihan hirveän katkeria eivät myönnä asuinkumppanini olevan kuitenkaan. Hyvitin asiaa myös roijaamalla kaikki omistamani kodinkoneet luukkuumme. Tähänastinen yhteiselomme on ollut mitä mukavinta. Ainakaan yksikään päivä ei ole vielä ollut samanlainen, enkä haluaisi, että tämä fakta muuttuukkaan.

We've come far from that day when I took the pictures above. Fall is here, the weather has gotten cooler and I have moved again. I left the dormitory of our school and moved to Espoo together with my friends Tiiu and smrzj. We all have our own rooms but I got the biggest one since I have the most furniture and other stuff. And of course my artist's ego is the biggest of us all. (Just kidding.) My friends don't seem to hate me even though I have the best room. We get along well and like our new home. Every day is different and I really don't want that fact to change!

Olenko puuhastellut mitään tuottavaa päivitystaukoni aikana? Visiteerasin ainakin Conchita Wurstin ja Sukekiyon keikoilla. Sen lisäksi olen yrittänyt opetella koulussa käyntiä. Ensimmäinen jaksoni on niin kevyt, että välivuoden jälkeen pudotus rutinoituneeseen arkeen ei ole tuntunut kovinkaan kamalalta, enemmänkin toivotulta muutokselta. Eniten innoissani olen näyttelemisen kurssista, joka minulla on aina maanantaisin. Nyt kun en ole enää aktiivinen harrastajateatterilainen, on hyvä, että koulu hieman täyttää tätä tyhjää kuoppaa elämässäni. Ainiin, sairastin myös jonkun syysruton tässä taannoin ja maratoonasin taas vaihteeksi Twin Peaksia sen kunniaksi.

Have I done anything interesting lately? Well, at least I have been at two gigs, I saw Conchita Wurst and Sukekiyo. I've also been ill and watched a lot of Twin Peaks again. Then I've studied. I like it that my days are so easy at the moment and I don't have to wear myself out already in the beginning of my school year. My favourite course is the acting class. Since I am not a member of any theater group anymore I'm happy that I can express myself by acting at least at school. 

Maalaan myös taas! Olen edelleen sitä mieltä, että olen huono öljyvärien käyttäjä, joten aloitin tällaisen lolitatytyn maalaamisen harjoitustyöksi. Taulu on melko valmis jo nyt, mutta vaatii vielä yksityiskohtien hiomista. Pahoittelen, että en valaistusongelman vuoksi saanut selvempää kuvaa. 

I also paint again! I still don't feel that I'm very good at using oil paints so I started to paint a lolita girl as a practice. The painting isn't ready yet, it still needs fixing. Sorry about the quality of the photo! I didn't have enough light in my room.

Ja koska keräilijä minussa ei koskaan kuole, olen taas hankkinut uusia levyjä. Kuvassa ovat SHAZNAn maxi-single Promise eve, sekä albumi GOLD SUN AND SILVER MOON. Ali Projectin uusin albumi kantaa nimeä Ryuko Sekai. Limited editionin mukana tuli PV ja making of-video kappaleelle Kinoko Kyouran Bimi Raisan (suora käännös on muuten: kiihkeä ylistys sienien herkullisuudelle).

And because I can't stop buying CDs I've bought new ones again. I ordered SHAZNA's maxi-single Promise eve and an album called GOLD SUN AND SILVER MOON. Ali Project's limited edition of Ryuko Sekai came with a PV and making of-video of the song Kinoko Kyouran Bimi Raisan (which, by the way, translates to: Frenzied praise of the delicacy of mushrooms). 

Tänään tuli otettua smrzj:n kanssa ensimmäiset asukuvat Espoon puolella. Kokeilin hieman tavallista vaaleampaa lolilookkia itselleni, sillä halusin vaihtelua ainaiseen mustaan tyyliini. Minusta ei ikinä tule ruseteilla kuorrutettua prinsessaa, mutta huomaan uskaltavani jo huomattavasti rohkeammin käyttää värejä kuin ennen. Matka hepeneissä jatkui Ounceen ja japanilaiseen Koto-ravintolaan.

Today we had a small photoshoot with smrzj. I tried a bit lighter lolita look for myself because this time I didn't want to pull off a dark look like I usually do. I'm never going to be a princess covered in bows and ruffles but I've started to wear more colors, though. I'm not so afraid of using them anymore.

Kukkapanta / Flower headband : Glitter
Peruukki / wig : Bodyline
Silmälasit / glasses : Varusteleka
Bolero : second hand
Paita / blouse : Baby The Stars Shine Bright
Hame / skirt : Juliette et Justine, "Verge Marie"
Laukku / bag : eBay
Sukat / socks : Bodyline
Kengät / shoes :second hand


Jaan lopuksi vielä pari rupuista kuvaa eräästä opiston bileisiin kyhäämästäni lookista. Bileissä teemana oli rikollisuus ja päätin, että lähden vähän luovemmalla linjalla liikkeelle. Kehitin päässäni siis jonkin sortin femme fatale-tyyppisen myrkyttäjänaikkosen, joka kiipeää reittä pitkin eliminoimaan kohteensa. Ihan pelkän erotiikan vuoksi en ensimmäisessä kuvassa omaa koipeani vilauttele, vaan kuvassa pitäisi näkyä sukkanauhaan kiinnitetty lääkeruisku. Kännykkäkuvassa se ei kuitenkaan niin superhyvin erotu. Tjuu ja mekkonen on Sheinsidelta, mikäli joku siihen iskee silmänsä.

I'm sharing also two pics of my outfit for our school's masquerade party. They had a criminal theme for the party and I decided to get creative and came up with a femme fatale character who poisons her victims. In the first pic I'm trying to show my "poison syringe" which I had attached to my garter. You propably can't see it well from that phone photo, though. The dress that I'm wearing is ordered from Sheinside, by the way.
Loihdin pikaisen lateksiarven otsalleni ja poskeeni (kuvassa poski ei näy), jotta saisin vähän alamaailman fiilistä kasvoilleni.
I used liquid latex to get a nice "underworldish" scar on my forehead and cheek.

Sunday, September 21, 2014

See you soon!

Hoi! Muutinpas tässä Espooseen ja muun muassa uusien muuttokiireideni takia en ehdi päivitellä blogiani vielä hetkeen. Blogi herää eloon taas pian! ♥

Ahoy! I moved to Espoo and because of that I am currently very busy with my life and I'm putting my blog on hiatus. See you soon! ♥

Sunday, August 31, 2014

Berusaiyu no Bara - Osukaru to Andore Hen by Takarazuka - preview

Hello everyone! This blog entry is only in Finnish this time, sorry!

Lupasin taannoin kirjoittaa esittelyn Takarazuka Revuen viimeisimmästä The Rose of Versailles- musikaalisovituksesta, Berusaiyu no Bara - Osukaru to Andore Hen. Musikaalin dvd-julkaisu on Takarazukan sadannen vuoden juhlajulkaisu ja kyseinen tarina on kenties yksi teatteriryhmän tunnetuimpia. Ymmärtääkseni The Rose of Versailles saatettiin musikaalilavoille ensimmäisen kerran jo 1970-luvun puolella.
Takarazukasta tietämättömille kerrottakoon, että kyseisen teatteriryhmän pääkallopaikka sijaitsee Takarazukan kaupungissa, Hyōgon prefektuurissa. Sen kaikki näyttelijät ovat naisia ja he erikoistuvat esittämään joko naisten tai miesten rooleja. Miesroolien näyttelijöitä kutsutaan otokoyakuiksi ja naisia onnayakuiksi. Tyylillisesti Takarazukan showt lähestyvät länsimaalaista Broadway-tyyppistä musikaaligenreä, mutta lavalla on nähty myös japanilaisia kansansatuja sekä japanilaiseen sarjakuvaan perustuvia näytelmiä, kuten juuri tämä mistä puhun. Takarazukan sisällä toimii useita pienempiä esiintyjäryhmiä, joita kutsutaan nimillä Flower Troupe, Moon Troupe, Snow Troupe, Star Troupe ja Cosmo Troupe. Jokaisella ryhmällä on oma erityisvahvuutensa.

Mikä on siis The Rose of Versailles? Berusaiyu no Bara - Osukaru to Andore Hen perustuu Riyoko Ikedan piirtämään mangaan, joka julkaistiin ensimmäisen kerran Japanissa vuosina 1972-1973, mutta sitä ei olla vieläkään käännetty esimerkiksi englanniksi, lukuun ottamatta fanikäännöksiä. Manga sovitettiin 40-jakoiseksi animaatioksi 70- ja 80-lukujen vaihteessa. Kymmenen ensimmäistä jaksoa on julkaistu videokasetilla myös Suomessa Lady Oscar nimen alla. Tarina sijoittuu 1700-luvun Ranskaan, Versailles’n hoviin ja seuraa tapahtumia Marie Antoinetten hallintokauden alkutaipaleesta aina Ranskan vallankumoukseen asti. Tarina käy läpi useita sivujuonia aina salaliitoista kiellettyyn rakkautteen. Pääpaino on kuitenkin henkilöllä Oscar François de Jarjayes, kuningasperheen kauniilla suojelijalla, joka on syntymästään lähtien kasvatettu miehenä, vaikka hän on biologisesti nainen. Berubara seuraa Oscarin elämänvaiheita Bastillen valtaukseen saakka, miten hän kasvaa, julistautuu kuningattaren uskollisimmaksi suojelijaksi ja lopulta liittyy Robespierren lietsomaan vallankumoukseen lopettaakseen köyhyyden ja aatelisten sortovallan. Taustalla Oscarin palvelija, André Grandier, yrittää löytää tasapainon tunteilleen Oscaria kohtaan, jotka vaihtelevat veljellisen ystävyyden ja palavan romanttisen rakkauden välillä. 70-luvun tyttösarjan tapaan tarina on täynnä ruusujen terälehtiä, timanttisilmiä ja riipaisevia rakkaushuolia, mutta myös vakavampaa tarinaa rakkaiden menettämisestä, itsensä löytämisen vaikeudesta ja köyhyydessä kipristelevien kansalaisten hädästä.


Uusinta Takarazukan The Rose of Versailles –musikaalia esitettiin vuoden 2014 alussa ja kuten koko nimestä voi päätellä, keskittyy sen siis Oscarin ja Andrén yhteiseen storylineen, siksi esimerkiksi Marie Antoinettea ei puheroolissa nähdä ollenkaan ja Fersenin ja Oscarin yhteiset kuviot skipataan yhdellä kohtauksella. Musikaalin on kirjoittanut Ueda Shinji ja hän on myös ohjannut sen yhdessä Tani Masazumin kanssa Snow Troupelle. Oscarin roolia näyttelee Sagiri Seina ja Andréa tulkitsee Yumeno Seika. Mikäli alkuperäistarina on tuttu, on näytelmän tarinaa melko helppo seurata, vaikka japani ei hyvin taipuisikaan. Julkaisua EI ole tekstitetty. Eroja alkuperäistarinaan toki löytyy, osa hahmoista puuttuu ja osa hahmoista on täysin uusia. Tottakai musikaali painottaa myös eri asioita kuin alkuperäistarina, sillä sen pääpaino on Oscarin ja Andrén hiljaa kytevässä rakkaudessa, joka muunmuassa animessa on suurimman osan ajasta näkymätön sivujuoni ennen suurta finaalia. Musikaali on jo tässä kuosissaan noin 159 minuutin pituinen, joten rönsyileviä sivujuonia on syytäkin ollut karsia. Siinä mielessä esimerkiksi Marie Antoinetten edesottamukset lavalle tuotuna vain söisivät tärkeiltä kohtauksilta tilaa ja tarinasta tulisi nopeasti puuduttavaa katsottavaa, kun se venyisi liiaksi. Jos on tottunut mangan keveyteen, nielee Takarazukan sovituksen varmasti helposti. Animea 20 loppupuolen jaksoa painostanut synkkä tunnelma ei ole yhtä vahvasti läsnä musikaalissa, vaan se taipuu enemmän kevyen viihteen puolelle. Yhtä montaa nenäliinaa ei siis tarvitse varata tätä tarinaa varten, mutta muutamaa voi harkita.

Snow Troupen tulkista tarinasta on näyttävä ja keskittyy yksityiskohtiin. Esimerkiksi taistelukohtaukset on koreografioitu upeasti ja ne yhdistelevät teatterikamppailua sekä tanssia. Näyttelytapa on ylilyövää, joten näyttelijöiden ylenpalttinen ilveily sekä dramaattiset reaktiot voivat vaatia hetken totuttelemisen. Käytännössä näyttelijät liikehtivät kuin animehahmot, mikä voi tottumattoman katsojan mielestä näyttää aluksi jopa naurettavalta. Myös otokoyakujen matalaksi pakotettu ääni saattaa vaatia muutaman repliikin sulatteluajan ennen kuin tyyliin tottuu. Kun tapaan näytellä oppii suhtautumaan, tulee tyylistä itse asiassa hyvin mielenkiintoinen ja laskelmoituja eleitä sekä asennonvaihtoja on kiinnostavaa tarkkailla. Hahmot ovat eräällä tavalla kuin kauniita maalauksia, sillä asennoista luodaan esteettisiä asetelmia. Aika ajoin tarina sortuu naurettavaan melodramaattisuuteen, mutta toisaalta on kyseessä Riyoko Ikedan shoujoon pohjautuva romanttinen tarina, joten on melkein hölmä odottaa muuta.


Lavastus on toteutettu tasoissa ja kohtauksia näytellään esiripun edessäkin, jotta tarina ei keskeytyisi lavastevaihdosten takia jatkuvasti. Ja koska kaikki muukin musikaalissa on suurta, myös puvut ovat. Yhden katselukerran voisi käyttää lähes kokonaan pukujen upeiden yksityiskohtien tarkkailuun ja itse asiassa melkein suosittelen sitä. Tosin ei musiikissakaan ole mitään vikaa, vaan lavalla kuullaan monia tarttuvia ja kauniita kappaleita loistavina tulkintoina. Suosittelen lämpimästi kuuntelemaan esimerkiksi musikaalin niin sanotun teemakappaleen Bara Versailles, joka esitetään niin alku- kuin loppunumerona. Sen lisäksi vaikkapa Mittsu no Chikai on suosittelemisen arvoinen. Kappaleita varioidaan paljon ja riippuen minkä vuoden showta katsoo, esitetään niitä hieman eri tavalla.

Oma kokemukseni Berusaiyu no Bara - Osukaru to Andore Henistä on varsin positiivinen ja tunsin, että sain rahoilleni vastinetta. Valitettavaa on, että Takarazukan julkaisujen hinnat pomppivat yleensä pilviharsoissa asti. Musikaali on tosiaan levyllä kokonaisena ja ekstramateriaalina löytyy videomateriaalia harjoituksista. Jos olet ennestään Berubara-fani, etkä ole Takarazukaan tutustunut, suosittelen tekemään sen viimeistään nyt. Sen sijaan jos alkuperäistarina ei ole tuttu, kannattaa joko lukea manga tai katsoa anime ennen musikaalia, sillä perässä pysyminen ilman tekstityksiä vaatii ennakkotietoa juonesta. Totta kai jos olet kielessä lahjakas, niin siinä tapauksessa tilaa dvd (esimerkiksi CDJapanista) vaikka heti!

Tuesday, August 26, 2014

Sequin Parade


Hoi! Pahoittelut päivitystauosta. Olen tehnyt muuttoa ja hoitanut juoksevia asioita siellä sun täällä. Saavuin sunnuntaina opistolle Kauniaisiin ja ensivaikutelma paikasta on ollut melko positiivinen. Alueena opisto on hurjan viihtyisä ja asumistilatkin jopa siedettävät - joskaan en edelleenkään ole tottunut ajatukseen jaetusta huoneesta. Huonetoverissani ei siis ole mitään vikaa, olen kokenut hänet hyvin mukavaksi persoonaksi. Introverttina ihmisenä minun on kuitenkin hyvin vaikea sopeutua siihen, että en saa olla käytännössä ollenkaan yksin ja solukeittiössäkin pitää kokata olka jonkun toisen olkapäätä hipoen. Siksipä etsiskelen uutta asuntoratkaisua aktiivisesti. Eipä minulle kuolema täällä opistolla elellessä kuitenkaan vielä tule.

Hi! I'm sorry that I haven't updated my blog for a while. There just have been so many things to do lately but now that I've moved to Kauniainen, I can finally write something. I arrived to the campus of Workers Academy on Sunday and the first impression of the place was quite positive. The area is very pretty and the rooms for students are also ok. I still haven't learned to live with a roommate (well, I've been here only for three days) because I've used to have my own space and own peace. My roommate is actually very nice, I'm not complainin about her at all, we come along. The problem is my introvert personality and that's why I'm looking for a new apartment. 

Yksi suurimmista ongelmista opistolla on tilan puute. Omia kalusteita ei saa tuoda, joten puolta elämästäni joudun edelleen säilyttämään muuttolaatikoissa. Luulin sitä paitsi, että jätin todella rankalla kädellä tavaraa kotiin, mutta en näköjään tarpeeksi. Vaatekaappikin natisee liitoksistaan. / The other problem is that I have too much stuff and it doesn't fit in the room. I can't even bring extra shelfs because bringing own furniture is forbidden. I thought that I packed quite lightly but a guess I didn't. My little closet for clothes will explode soon since it is so stuffed.

Kaikki on vielä melko sekavaa. Kauniaista en tunne ollenkaan, busseilla ajelu on jännittävää ja kurssejen aloittaminenkin arveluttaa. Toisaalta ihanan tuore ja motivoitunut asenne opiskeluun välivuoden jälkeen, mutta toisaalta pelottaa olenko jo ehtinyt tuudittautua läksyttömään elämäntapaan. Katsellaan. Ainakin kurssitarjonta on mahtava, vaikka filosofian laajat opinnot puuttuvatkin. Taidan keskittyä yleiseen kirjallisuustieteeseen.

Everything is confusing at the moment. I haven't had time to explore Kauniainen yet and I have no idea how this place works. The school subjects seem very interesting, though. I'm not even that sad anymore that this school doesn't provide as much philosophy courses as I would have liked to take. I think I am going to start studying comparative literature. It is actually very weird to come back to school suddenly after a gap year. I feel fresh and motivated, however. I think that it's nice to study something at last, after a long break.

Ainiin. Kävi muuten pieni tapaturma ruohonleikkurin kanssa ja oikea puoli päästäni näyttää nykyään tältä. Okei, ihan niin dramaattisesti eivät karvani pudonneet, vaan kampaajalla kävin. / Oh yes, I had a terrible accident with a lawn mower a while ago. Okay nope, I just cut my hair like this because I wanted to. 

Helsinkiin tulin itse asiassa jo lauantaina Paljettipommi-nimisen burleskitapahtuman takia. Suomen ensimmäisen burleskilehden ensinumerohan näki päivänvalon tuona kyseisenä lauantaina ja sitä juhlittiin Ravintolalaiva Wäiskissä. Pääsylipun hintaan kuului Paljettipommi-lehden ensimmäinen numero ja sen sai käteensä ovella. Lehden kunniaksi lavalle nousi kotimaisia burleskin suurnimiä, kuten Frank Doggenstein, Bent van der Bleu, Lola Vanilla, Bettie Blackheart , Kiki Hawaiji, Sandy Jungle , Olivia Rouge , Pepper Sparkles , Gigi Praline, Randy of Finland, Albine A. Dorable, Marie la Mint, Welma Jackpot ja Stella Polaire. Esiintymisnumeroina nähtiin esimerkiksi arkistoista kaivettuja ensinumeroita ja repertuaarista poistettuja esityksiä nostalgian vuoksi.

I arrived in Helsinki already on Saturday. I went to a burlesque event called Paljettipommi. The event celebrated the publication of the first Finnish burlesque magazine, Paljettipommi. We got the first issue of the magazine at the event that was held at a Restaurant ship Wäiski. We saw great Finnish burlesque performers on stage, for example: Frank Doggenstein, Bent van der Bleu, Lola Vanilla, Bettie Blackheart , Kiki Hawaiji, Sandy Jungle , Olivia Rouge , Pepper Sparkles , Gigi Praline, Randy of Finland, Albine A. Dorable, Marie la Mint, Welma Jackpot and Stella Polaire. They performed some of their old acts for the nostalgy.

Tapahtuman juonsivat ihanat Kiki Hawaiji  (vasemmalla) ja Bettie Blackheart / The event was hosted by these beautiful ladies, Kiki Hawaiji (on the left) and Bettie Blackheart.


Cherry Turbo-Cherry Dee

Kuvia en paljon ottanut, sillä halusin keskittyä esityksiin ja puhelimella kun ei toimita ottaa räpsyjä hämärässä tilassa liikkuvista kohteista. Pitkään aikaan en muista hymyilleeni yhtä pitkään tauotta, ihan poskilihaksiin sattui. Meno oli mahtava ja tunnelma iloinen. Mikäli fyysistä kopiota Paljettipommista ei onnistu itselleen haalimaan, niin ei hätiä, lehti julkaistaan aina myös digiversiona. Sitä voi lukea tästä. Ihan loistavaa, että Suomeen saatiin Kiki Hawaijin avulla burleskia käsittelevä lehti, sillä tämä kertoo vain siitä, että aiheesta ollaan kiinnostuneita ja kyseinen lavataiteen muoto vakiinnuttaa asemaansa pienessä maassamme entisestään.

I didn't take many pictures because I didn't have my camera with me and I wanted to concentrate on the show itself. I had so much fun during that evening! I don't remember when was the last time I smiled that much. The atmosphere at Finnish burlesque events is always delightful. I am so glad that people here are interested in this artform and the status of Finnish burlesque is looking good. It is possible to read the Paljettipommi magazine (in Finnish) here


Juhlalookissani oli aavistus vintagen tuntua. Kuvaamisesta kiitos smrzj:lle, joka mukanani juhli. / I wanted a vintage-inspired look for the event. Thanks for the photos, smrzj!

Mekko / dress : Light In The Box
kengät / shoes : -
korvakorut / earrings : H&M
hiuslisäke / hair extension :  eBay

Tässäpä kaikki tällä kertaa. Enempää en juuri nyt jaksa lätistä, koska energiatasoni on mitä on, kun totuttelen uuteen rytmiin ja yritän taas muistella, että millaista se aikataulutettu elämä on. Kuulemiin!

That was all this time. I am tired because of my new day rhythm and will write more later. Until next time!