Sunday, December 29, 2013

Legal Alien



Varattiin juuri pikakahvin kanssa lentoliput Tokioon kesäkuulle. Janikin tulee mukaan, jahka lippurumbaan selviytyy. Ei mulla muuta. Nämä räpsyt ovat kesäkuulta 2011.

Saturday, December 28, 2013

I am not a cyborg

Tänään oli teatteripäivä. Venkslattiin näyttämölle valoja seitsemän tuntia vanhan liiton työtahdilla. Kahvia, tupakkaa, kahvia, töitä, tupakkaa, töitä. Paitsi että minä en polta. Joka tapauksessa kaikki on nyt valmista.

Lapinlahden Makasiinissa myytiin Marilyn Mansonin Antichrist Superstaria. Ostin sen, vaikka sydämeni ei ole koskaan sen kummemmin sykkinyt Mansonille. Beautiful People, siksi. Myös Emirun (ex. LAREINE) debyyttialbumi MYTH saapui. Petyin. Kauniit ja hyvinkin taitavasti sävelletyt kappaleet hukkuivat suorastaan rasittavien äänitettyjen puheiden alle. Olisin halunnut kuunnella kappaleita, en loputonta vieraskielistä puhetta taustamusiikilla.

Joulunpyhinä oli hyvä aika mökkihöperöityä. Tässä teille pyhimys LSD-väreissä. Minulla oli hyvä joulu.

Tuesday, December 24, 2013

Hyvää joulua!

Onnellista, joskin vähälumista joulua kaikille! Maristola aloitti keskitalvenjuhlan aaton vierailemalla isän vanhempien luona. Seuraavaksi tämä kukkapää jatkaa matkaansa mummolaan viettämään loppuillan äidin, isosiskon sekä muutaman muun otuksen kanssa. Olkoon joulunne rauhallinen, täynnä iloa sekä lämmintä perhe- tai kaverihenkeä ja tuokoon joulupukki myös muutaman pienen paketin!

Sain eilen valmiiksi toissapäivänä aloittamani muotokuvan Gothique Prince Kenistä. Yritin etsiä mahdollisimman muokkaamatonta referenssiä tähän, koska piirtäessä minua kiinnostavat varjot ihmisten kasvoilla ja näillä goottimuusikoilla on paha tapa antaa valkaista naamansa promokuviin. Sen verran taiteellisia vapauksia kuitenkin otin, etten pahastu, jos jollekin yhdennäköisyys malliinsa tässä piirroksessa ei ole aivan ilmeinen. Suuri jouluaamun ilonaihe oli kuitenkin, kun itse GPK oli kommentoinut naamakirjassa piirrosta kauniiksi. Se on kehu, joka riittää minulle!

Friday, December 20, 2013

Tralfamadore

 
Neukkumainen tervehdys sotilaskaman ja uskonnollisten symboleiden väärinkäyttäjältä! (Loistavasta  jouluhatusta kiitos pikakahville!) Räpiköin juuri tieni yllätyslumisateen alta takaisin lämpöisään kotikolooni. Pimeään aikaan tulee aina vutkulaolo, eikä parhaalla tahdollakaan meinaa saada arkisia rutiinitoimintoja kunnialla hoidetuksi. En minä ainakaan. Joku henkinen adrenaliinipiikki minuun tänään kuitenkin tuikattiin ja sain hoidettua pois alta sen pitkään ideatasolla roikkuneen joulusiivouksen. Puunasin rakkaudella jopa keittiön laiminlyödyn mikron, kylpyhuoneen lattian ja pyyhkäisin pölyjä jopa paikoista, jonne luuttu ei arkisiivouksessa yllä. Ehdinpä myös pyöritellä kuntovannetta sekä ähkiä tanssimatolla, kuten lähes päivittäiseksi tavakseni on muodostunut. Jopa auton tankki on harvinaisen täynnä! Kaiken tämän energian purkauduttua minusta oli pakko soittaa äidille hätäpuhelu ajantappamiseksi. Kun ei ollut enää yhtään mitään mihin keskittää energiansa, niin purin sitten viimeisetkin adhd-adrenaliinit holtittomaan kälätykseen.
 
Keskitalven juhla on tuloillaan, sen nyt ovat varmaan jo hitaimmatkin huomanneet. Itse olen kuitenkin kaikin siemauksin nauttinut myös näistä arjen viimeisistäkin päivistä. Nyt kun olen ollut syyskuusta lähtien työkokeilussa, on minulla pitkästä aikaa ollut rutiinia päivissäni. Joka päivä on ollut jotakin minkä tähden herätä. Kirjoitusten jälkeen kirouksekseni langennut toimettomuus ja tarpeettomuuden tunne ovat pysyneet melko tehokkaasti taka-alalla ajatuksissani. On oikeastaan ihan terapeuttista vain elää arkea, herätä joka aamu samaan aikaan ja vahdata iltasin kellosta nukkumaanmenon deadlinea. Vapaus vastuusta oli hetken aikaa siunaus, pitkitettynä ajanjaksona lähes mielenterveyttä raastavaa.

Pidin eilen pitkästä aikaa leffaillan ja katsoin NGE-animen päätöksen, eli elokuvan The End of Evangelion. Tuo DVD:kin oli aikainen joululahja, mutta kun tiesin mitä paketista paljastuisi ja olin himoinnut elokuvan uusintakatsomista jo pari kuukautta, niin ajattelin, ettei olisi kovin suuri paha repiä pakettia jo nyt auki. Eli kiitos, Jani. NGE on niitä minulle "pyhiä" sarjoja, joiden viehätys ei ole vuosienkaan saatossa mihinkään kadonnut. Tämä animen uudella tavalla sarjaan nähden päättävä elokuva on yksi parhaista koskaan katsomistani anime-elokuvista. Jopa kaikki sen sarjan huvittavat viittauksen vanhentuneeseen Freudin psykoanalyysiin, pointiton kristillisten symboleiden viljely ja tarkoituksenmukainen epätoivoisuus saa minut vain fanittamaan sarjaa entistä enemmän. Tai ehkä Neon Genesis Evangelionin juju onkin juuri siinä. Ja toki lapsuuden nostalgiat alkutunnariin tekevät oman osansa. Kiinnostavaa myös on miten poikkeuksellinen animen päähenkilö Shinji on. Hän kun on täysin kykenemätön tekemään omia päätöksiään, luonteen kehitys on sarjan aikana suorastaan minimalistinen ja hänestä puuttuu tyystin päähenkilön halu tehdä asioihin muutos.


Tuommoisen jännän levynkin minä tänään hain postista. Iloinen yllätys sinänsä, koska kuvittelin saavani LAREINEn Lillie Charlotte within Métamorphosen vasta joulun jälkeen. Siksi riemastuin, kun sen saapumisilmoitus suihki postiluukusta siivouksen aikana. Kyseessä on siis yhdistetty uusintajulkaisu LAREINEn kahdesta vanhasta singlestä. Mukana tuli myös juliste, jossa on samanlainen kuva kuin levyn kannessa plus pieni kuva yläreunassa jokaisesta jo nyt lopettaneen yhtyeen jäsenestä. Hienon nostalgiatripin sain tästäkin levystä, sillä Métamorphose oli varmaan yksi soitetuimpia kappaleita koneellani, kun kävin kuudetta luokkaa.

Ei mitään hirveän jännää tässä merkinnässä nyt ollut. Kamerankin laturi on ottanut hermoloman jonnekin ulottuvuuteen x, josta minä en sitä löydä. Kännykkäkuvia siis, suokaa anteeksi. Voisin kuitenkin nyt liikehtiä tästä pesemään hiusöljyt päästäni ja jatkamaan Vanhan Testamentin äänikirjan kuuntelua. Epätoivoisesti yritin Raamattua alkaa lukemaan ennen kesää, mutta Kuninkaiden kirjan kohdalla iski uuvelo. Kirjastotyöni takia keksin kuitenkin etsiä kyseistä opusta äänikirjana ja löytyihän se toki. Melkoinen urakka on tämä satukirja kyllä kuunnellakin, mutta onneksi lukijan ääni on miellyttävä. Yöpöydällä lepäisi odottamassa myös muutama filosofiankirja. Lupasin, etten lainaa mitään ennen kuin saan ne luettua, mutta kuinkas kävikään. Kummasti kulki eilen laukussani kotiin Sofoklesin Kuningas Oidipus, George Orwellin Eläinten vallankumous sekä Jean-Paul Sartren Inho. Puolustuksekseni, että ne ovat ohkaisia lärppiä.

Monday, December 9, 2013

Älypuhelimen sielunelämä





Elämääni lähikuukausina Samsung Galaxy S 3:n kameran näkövinkkelistä. Hyvällä tavalla huonoja elokuvia, työmatka ensilumien aikaan ilman talvirenkaita, ystävän valmistuminen ylioppilaaksi, nenäkoru, isovanhempien kultahäät, teatteriharjoituksia, kirjastotyötä ja ankkalampi. Olen toivottoman huono ikuistamaan elämääni kameralla, sillä moinen mahdollisuus kirpoaa mieleen yleensä vain silloin, kun olen nähnyt vaivaa naamani maalaamiseen.
Tänään ajattelin vielä lukea Jon Ronsonin Psykopaattitestiä. Mitä te teette elämällänne lähipäivinä?

Tuesday, December 3, 2013

Peuranainen



Ostin mustetta sekä kalligrafiakynäsetin vanhan ja hapertuneen tilalle. Sitten vietin hetken pääni sisuksissa. Sinä iltana ajattelin, että naisen sirosta torsosta ulos työntyvät kauriin sorkat ovat sopiva ajatus siirtää paperille. Paperi kului puhki prosessin aikana. Syntyi lopulta makaaberia estetiikkaa siitä kuinka fyysinen poikkeavuus rikkoo täydellisen kauneuden. Tämä mustetyö kitetyttää jo melko hyvin sen mikä minusta on mielenkiintoista taiteessa.Toisinaan on käytävä murjaisemassa suolia.

Sunday, December 1, 2013

Vihreiden keijukaisten talo avoinna

Siitä on kuukausia, kun viimeksi laskin sormeni tietokoneeni näppäimistölle blogia kirjoittaakseni. Kyseinen harrastus oli vuosia minulle eräänlainen henkireikä, vaikka iloa siitä oli luultavasti enemmän itselleni kuin lukijoilleni. Vaan sitten into jotenkin lopahti, kuten blogin kirjoittajille yleensä lähes väistämättä käy. Äkisti kirjoittaminen tuntui pakotetulta. Jaksoin ilmoittaa enää korkeintaan siitä, jos postiluukustani oli kolahtanut jotain ”ilmoittamisen arvoista” materiaa. Sisältö kävi sieluttomaksi ja siitä syystä itselleni epäkiintoisaksi tuottaa. Tauko tuli tarpeeseen.

Sinä eksynyt bittiavaruuden patikoija, olet avannut välilehteesi merkittävimmän blogini elvytetyn version. Legenda kertoo, että tässä osoitteessa toimi ennen perin epäonnistunut englanninkielinen lifestyle-blogi Tea with the Emperor, mutta enemmän kokisin nykyisen Idée Fixe:n olevan jatkoa sivustolle La maison des fées vertes. Sellaisia muutoksia merkintöjen tyyliin on kuitenkin luvassa, että päätin aloittaa "ideafiksaation" tarinan aivan puhtaalta pohjalta. Tämä oli tärkein syy. Toisaalta huomattavasti vähemmän sydäntäni myös riipaisi poistaa englanninkielinen räpellykseni kuin tappaa lapsekseni tietyllä tavalla muuttunut Maison-blogi.

Jaarittelut kuitenkin lopultakin sikseen. Toisenlainen jaarittelu alkakoon. Tämä on Idée Fixe, ajatuskaatopaikkani. Kuka minä olen, Maristola Valois. Idanakin tunnettu. Lapinlahden kuvataidelukiosta valmistunut elämäntapataiteilija, joka viettää välivuottansa kirjastossa työskennellen ja japanilaisen musiikin kokoelmaansa tasaisesti kasvattaen. Haaveena siintävät filosofian opinnot ja burleskiriennot. Kahvikupponen nenän alla höyryten vietän aikaani haaveillen ystäväni ja minun ideoimasta darkwavea ja jazzia yhdistelevästä indiebändistä, Electro Sputnikasta. Eteisen naulakossa vieraita säikyttelee kaasunaamari. Ei siksi, että sitä tarvitsisin, vaan siksi, että haluan. Siksi kirjoitan tätäkin blogia, koska haluan. Lukijamäärät tuskin tulevat olemaan päätä huimaavia tai puoletkaan merkinnöistäni millään lailla relevantteja. Mitä voin siis luvata matkasta tähän blogiini? En juurikaan mitään. Voin vain veikata tulevaa sisältöä. Mahdollisesti se on tätä samaista jaarittelua, kenties irrationaalisia havaintoja pienestä elämästäni ja ehkä, kenties, joskus jaan piirroksiani tai kirjoitelmiani. Jos itsekriittisyydeltäni kykenen. Se ainakin on varmaa, että pärstävärkkini tulee olemaan turhankin edustettuna, sen verran meikkaamiseen mieltynyt olento kun olen.

Mutta tervepätuloa! Vihreiden keijujen talo on avoinna taas.


Lokakuun ulkoilumuotia ikuisti pikakahvi.